Mansikkapelloilla, ikuisesti

Minulla on kaksi miesjuttua meneillään. Toinen on kepeä ja herttainen kuin kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Ja toinen on syvä ja raskas kuin lumen alta paljastuva musta maa. Lomailin vähän aikaa Kotikaupungissa, jossa kävin serkkujeni kanssa klubeilemassa. Yhtenä iltana tanssilattialla yksi tuttu poika lukiosta hymyili minulle erittäin nätisti. Muistan hyvin kyseisen pojan. Hän oli kanssani samoilla matikan ja fysiikan kursseilla ja seurusteli silloin yhden lukiokaverini kanssa.  He olivat sellainen kuvankaunis high school sweethearts -pariskunta. Tyttö oli taiteellinen ja syvällinen ja poika sydäntäsärkevän hurmaava. Myöhemmin illalla tämä Tomi tuli pöytäämme istumaan ja ehdimme jutella hetkisen, ennen kuin paikalle tuli liuta muita tuttuja lukion matikkapoikia. Keskustelu muuttui yleiseksi. Tomi pyysi minua vielä tanssimaan, ja valomerkin jälkeen jämähdimme juttelemaan, kunnes tarjoilijat hätistelivät meidät ulos. Olimme menossa samaan suuntaan, joten kävelimme y...

Aatonaattona pidimme pikkujouluja Millan, Annan, Susanin ja Sonjan kanssa. Istuimme Millan huoneen lattialla, pyöritimme pulloa ja leikimme totuutta ja tehtävää. "Niina, onks siulla ollut yhden illan juttuja?" kysyi Anna minulta kun valitsin totuuden. "No, kyllä sie tiedät miun juhannusheilan", sanoin hämääntyneenä. Anna hymyili jännästi, tavalla joka jätti tuhat tulkintaa ilmaan. Varmaan hänen elämänsä on villimpää ja hohdokkaampaa kuin minun ikinä. Hän on minulle ainainen mysteeri, vaikka yhä on rakkain ystäväni. Ja sitten kun tytöt kysyivät, vastasin olkiani kohauttaen: "Kai mie oon taas Jarkon kanssa, mutta ei siitä kyllä mitään tuu." Myöhään yöllä menimme tanssimaan, ja tanssimme tähtikirkkaaseen aamuyöhön asti - oi, toinen toistaan kauniimmat ystäväni. Eilen Janna piti kotonaan glögikutsut, joissa oli koolla kymmenisen lukioaikaista kaveria. Teimme pizzaa ja pelasimme lautapelejä, Pictionaryä ja Aliasta. Oli lämmin, herttainen tunnelma, palj...

Koko viikko tuntuu nyt kuin unelta. Ensimmäinen ilta: matkaväsymys, parveke jonne istahdimme yöpuvuissa, musta yö ja lempeä lämmin tuulahdus, vuori jota kiersivät vanhan linnoituksen muurit ja kultaiset valot, jostain kantautunut musiikki ja muezzinin rukoskutsu, meren suolainen tuoksu. Kehitimme päivärutiinin. Menimme aamupäivisin rannalle, levitimme kaislamatot kuumalle hiekalle ja torkuimme auringossa, uimme vielä viileässä, mutta kirkkaanturkoosissa meressä ja palasimme makaamaan aurinkoon. Alkuiltapäivästä palasimme hotellille aina samaa reittiä, ohi taksiaseman, puistojen ja pienten ruokakauppojen. Ostimme matkalla leipää ja suuria meheviä, auringossa kypsyneitä tomaatteja lounaaksi. Iltapäivät kiersimme basaareja ja kauppoja, alkuun vieraita kauppoja. Loppuviikosta meillä oli jo tuttuja tervehdittävänä useissa kaupoissa. Ja illat, yöt... Joka yö lähdimme juhliin kuin Tuhkimot, aina uudessa mekossa, silmäluomilla tähtipölyn kimallus. Joka yö monta prinssiä, joista valita...

Syysloma oli ja meni - kävimme Jarkon kanssa lyhyellä laivareissulla. Heti aamuvarhaan bussipysäkillä törmäsimme suureen porukkaan koulumme abeja, jotka ovat minulle tuttuja matematiikan ja fysiikan kursseilta. En voi sanoa, että olisin erityisesti ilahtunut. Lomalla pikemminkin toivoisi voivansa irtaantua jokapäiväisen arjen tutuista kasvoista. Se että koulukavereitten lomasuunnitelmat tulivat minulle täytenä yllätyksenä, on jälleen todiste uskomattomasta introverttiudestani. Eiköhän matkasuunnitelmista ole keskusteltu koulun käytävillä, ehkä jopa suureen ääneenkin. Myös S oli joukossa. Kun näin hänen ilmeensä, ymmärsin pilanneeni hänen syyslomamatkansa ilmestymällä samalle laivalle poikaystäväni kanssa. Jarkko ei tietysti yhtään helpottanut tilannetta, vaan kietoi kätensä alleviivaavasti ja omistajan ottein  ympärilleni aina huomatessaan S:n katsovan meihin päin. Tiedän, etten ole S:lle mitään velkaa. Silti minulle jäi vähän huono fiilis. Jos ylläolevasta pä...

Jarkon vanhemmat erosivat kesällä, ja perheen isä T muutti toiseen kaupunkiin. Jarkko ja hänen pikkusiskonsa ovat nähneet isäänsä aika vähän, joten T halusi viedä lapsensa lomamatkalle. Minutkin kutsuttiin mukaan. T vuokrasi matkailuauton, ja elokuun alussa teimme road-tripin Lappiin. Ei helpoin tapa lomailla - olimme pienissä tiloissa ja koko ajan yhdessä. Kaikilla oli varmaan välillä hermot kireällä. Mutta suuria yhteenottoja ei silti syntynyt. (Minä möksähdin Jarkolle kerran ja istuin aikani myrskynmerkkinä kannonnokassa) Ja loppujen lopuksi matka oli aika unohtumaton. Ajoimme suoraan kohti luodetta. Norjan Lapissa maisemat vaihtuivat vuoristoisen jylhiksi. Ajoimme ensin Altaan, jossa satoi ja Pikkusisko sairastui ja kulki ympäriinsä ämpärin kanssa. Jatkoimme maailman pohjoisimpaan kaupunkiin Hammerfestiin, jossa yllätimme poron syömässä kukkapenkissä pankin edustalla aivan keskustassa. Yöt olivat vielä aivan valoisia. Paluumatkalla kohti etelää tulimme Rovaniemen kautta ...

Mitä minulle kuuluu? Suloisia suvipäiviä, kesätöitä, telttaöitä Jarkon kanssa, kangasmetsän männikön huumaavaa tuoksua - kesä on kauneimmillaan. Jarkko ja minä vietimme autuaita, onnentäyteisiä päiviä mökillä perheen ja sukulaisten kanssa. Rakensimme hiekkalinnaa pienten, vilkkaitten sukulaispoikieni kanssa. Iltaisin saunoimme tuntikaupalla ja uimme läpikuultavan sinisessä Saimaassa. Liuimme pitkiin sukelluksiin kullanvaaleaa hiekkapohjaa hipoen. Juoksimme nauraen takaisin saunaan ja uudestaan uimaan ja taas saunaan - yhtä hauskaa kuin lapsena. Saunan jälkeen myöhään illalla isä ja veli sytyttivät nuotion ja istuimme tulen ympärillä katsellen liekkien leikkiä. Sanattomia rauhan ja tyyneyden hetkiä. Yhtenä iltapäivänä lähdimme kävelyille saadaksemme olla hetken kahdestaan. Kävelimme metsäpolkuja pitkin ympärillämme kuohuvien mesiangervojen, kypsyvien mustikoiden ja suopursun makea tuoksu. Suonlaidassa katsoimme toisiimme ja päätimme: tässä. Jarkko laski minut hellästi sammaleelle...

Minulla oli uskomaton hiihtoloma Jarkon kanssa maalla Jarkon ukin luona. Kävelimme jään yli saareen talviselle nuotiolle ja vietimme taas hauskan illan Jennan ja Aleksin kanssa. Pitkiä, intohimoisia, unettomia öitä ukin puutalon vinokattoisessa vinttihuoneessa. Tämä paluu arkeen ja kodin ongelmiin ahdistaa. Kyllä minä rakastan vanhempiani, mutta joskus mietin, huomaavatko he edes olemassaoloani omilta draamoiltaan. Perhe-elämän keskipisteessä on äidin mieliala, isän alkoholi ja heidän parisuhteensa. Harvoin, tuskin koskaan minä tai veli: me olemme täällä pelkkiä sivuosanäyttelijöitä. En tarkoita, että olisimme lastensuojelun tarpeessa - juu, ei: meillähän on ruokaa, vaatteet, siisti koti, koko setti. Mutta vanhemmillamme ei vain ole voimia enää kiinnostua meistä henkisellä tasolla. En ole aina edes kotonani omassa kodissani. Minun ei sovi nauraa täällä ääneen, juosta, laulaa, tanssia, suuttua - ylipäätään ilmaista tunnetta. Tämä on äänetön talo, jossa riidelläänkin aina sam...

Hehkeä heinäkuu on vaihtunut kuin varkain samettisen lempeään elokuuhun. Aamuisin kun lähden kouluun, ilmassa leijuu sumua ja kastetta, syksyn kirpeää tuoksua. Kotipihan pihlajaan on ilmestynyt punaisia marjoja. Äiti höyrystää herukkamehua keittiössä, ja täyteläisen makea, marjainen tuoksu hiipii myös minun huoneeseeni, jossa istun vielä uudenkarheiden koulukirjojeni ja lukujärjestysteni kanssa. Tänä iltana haluan hetkeksi palata muistelemaan kesää... Kesäkuun lopussa Jarkon vanhemmat ja sisko lähtivät kesälomalle, ja minä suorastaan asustelin Jarkon kanssa kahdestaan heidän autioksi jääneessä talossaan. Kävimme konserteissa ja festareilla, teimme ruokaa, menimme yhdessä suihkuun ja nukuimme vierekkäin. Yhtenä aamuna Jarkko ajoi hiuksensa siiliksi ja seuraavana suuteli minua hyvästiksi lähtiessään varusmiespalvelukseen. Ihan loppukesällä oli pari ankeaa, yksinäistä viikkoa. Anu oli isovanhempiensa luona Kokkolassa. Työkaverini Hanna lopetti duunit, koska hän lähti vaih...

Vietän perinteiseen tapaan hiihtolomaa serkkujeni luona maalla. Hiihtämään ei ole päässyt, koska ladut hupenevat päivien lämmetessä. Ilmassa tuoksuu ihanasti keväälle, leudoille länsituulille, sulavalle lumelle - ja jollekin määrittelemättömän jännittävälle ja lupaavalle. Sanna on minua kaksi vuotta nuorempi ja Tiina kaksi vuotta vanhempi. Molemmat sisarukset ovat hyvin erilaisia, mutta tulen kummankin kanssa hyvin toimeen. Olen aina halunnut oman siskon - siskoa ei ole, mutta onneksi on rakkaita serkkuja. Sanna on tulinen ja äkkipikainen, hurmaavan persoonallinen ja itsenäinen sielu. Tiinalla taas on jalat maassa ja lämmin sydän. Tiina asuu ja opiskelee itse asiassa jo kaupungissa, mutta tuli maalle hiihtolomaa viettämään hänkin. Anssi-serkkuni näyttää hätkähdyttävästi nuorelta Tom Cruiselta, ja taisin olla häneen pienenä vähän ihastunutkin. Olemme paistaneet lettuja ja pelanneet korttia. Yöllä valvomme pikkutunneille. Iltapäivisin serkkujeni perhe linnoittautuu katsomaan hii...

Menin Jarkon kanssa katsomaan kaupungin ilotulitusta. Yö oli kylmä ja tähtikirkas. Toppatakkini turkiskaulus huurtui pakkasessa. Aukio tungeksi juhlahumua ja ihmisvilinää. Pidimme toisiamme kädestä kiinni, kun ihmiset velloivat ympärillämme ja raketit räjähtelivät yllämme kultaisena tähtisateena. Kun kello alkoi lyödä kahtatoista, Jarkko nosti minut syliin ja pyöritti minua ympäri, ympäri. Suutelimme juuri, kun vuosi vaihtui. Sitten katsoimme toisiamme ja nauroimme: sillä hetkellä koko maailma oli mallillaan ja uusi vuosi avautui eteemme täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Tänä iltana olen keräillyt koulutarvikkeita valmiiksi huomista varten. On ollut pitkä, verkkainen joululoma, ja nyt kun sen viimeiset tunnit kuluvat, minua jotenkin surettaa. Huomenna alkaa kiireinen arki: uusi jakso, uudet kurssit, kotitehtävät, kokeet ja harrastukset. Kaikki rutiinit. Arjessa on niin vähän aikaa - vähän aikaa  pelata veljen kanssa  Monopolia, vähän aikaa sovitella Mummon kanssa häne...

Eilen (tai itse asiassa tänään!) lähdimme vähän vaille yksi lentokentälle, jossa saimme kahvia ja ruokaa lentoyhtiön kustannuksella. Meille oli sanottu, että kone lähtisi puoli kolme, mutta niin ei vain ollut. Tuolit olivat hirvittävän epämukavia. Kaikki olivat väsyneitä ja kamalan näköisiä. Veli ja minä kävelimme edestakaisin ja katselimme ihmisiä niin kauan kuin jaksoimme. Kone saapui vasta neljältä. Se oli myöhässä, koska oli joutunut tekemään välilaskun jonkun vian vuoksi.  Onneksi olin liian väsynyt pelätäkseni mitään lento-onnettomuutta ja nukuin koko matkan. Saavuimme Helsinkin yhdeksän aikaan, ja kotona olimme vasta iltapäivällä. Oli ihana nähdä Kissi-kulta! Kävin viemässä tulkkareitani Anulle. Pyöräilimme yhdessä kaupungille tapaamaan Tiinaa, jolla oli uusi koira nimeltä Eppu. Me nähdään taas huomenna, minulla on paljon kertomista matkaltani...

Olen täällä hotellin aulassa kaikki matkatavarat jaloissani. Huoneet piti luovuttaa seitsemältä, mutta lähdemme vasta puolen yön aikaan - kai, kaikki on vähän sekavaa. Olin tänään yksin rannalla, koska kaikki muut ovat polttaneet itsensä. Oli ihan mukavaa.  Ostelimme tänään tuliaisia ja kävimme syömässä taas siinä samassa ravintolassa, josta on tullut meille kantapaikka täällä. Kuultuaan että lähdemme tarjoilijamme sanoi: "what a catastroph!".  Hei hän tuli juuri... odota vähän!

Tänään kävimme vanhassa kaupungissa. Oli pilvistä, mutta hiostavan kuumaa. Johanniittaritarit ovat rakentaneet alueen, sen vanhat, kiviset käytävät ja rakennukset. Hotellin aulassa iltapäivällä lueskelin Hesaria, kun huomasin Hänen Täydellisyytensä. Tänään hänellä oli mustat housut, musta paita ja valkoinen jakku. Hän käyskenteli baaritiskille ja palasi korkean lasin kanssa, istuutui parin metrin päähän ja levitti postikortteja eteensä pöydälle. Toinen käsi laskeutui polvelle ja toinen posken alle, kun hän silmäili levollisena korttejaan. Sitten hän alkoi kirjoittaa. Samassa baarista kuuli räsähdys. Lasi oli tipahtanut. Hänen täydellisyytensä heilautti päätään sinne päin, ja kun hänen katseensa kääntyi takaisin, se kohtasi omani. Hänen kasvoilleen kohosi hymy. Istuimme niin kauan tai vähän - en tiedä enää - toisiamme katsellen. Olin hermostunut ja suloisen onnellinen. Katseiden herkkä show. Musiikki baarista. Ujo sydämentykytys. Teeskentelvä hurmurikissa edessäni.

Olimme eilen siellä kyläjuhlissa. Siellä olikin ihan kivaa. Istuimme ulkona pitkissä pöydissä, söimme grillattua lihaa ja katselimme tanssiesityksiä. Siellä oli tarjolla punaviiniä, jota minäkin kävin hakemassa vähän salaa. Sitten yleisökin meni mukaan tanssimaan piirissä. Yksi kreikkalainen poika pyysi minua tanssimaan kanssaan, ja suostuin tietysti. Musiikki soi niin äänekkäästi, etten kuullut, mitä hän jutteli. Menimme yhdessä istumaan, mutta keskustelusta ei edelleenkään oikein tullut mitään; hän ei puhunut kovin hyvää englantia. Sitten poika nousi, tarttui minua kädestä ja veti minut mukaansa. Kävelimme rakennuksen taakse hämärään puutarhaan.  Minua jännitti ja ujostutti. Poika seisoi hyvin lähellä, hänen kätensä vaelsivat pitkin vartaloani, sitten hän suuteli minua. Hänen kielensä oli yhtäkkiä suussani, ja minä olin lähinnä järkyttynyt. Se oli suloista ja kamalaa samalla kertaa.  Sitten tapahtui monta asiaa yhdellä kertaa. Kuulin hihittelyä: tajusin, että pojan ...

Tänään heräsimme aika myöhään ja melkein myöhästyimme laivamatkalta Symin saarelle. Otimme taksin, niin ehdimme. Matka kesti kaksi tuntia, ja olin suurimman osan ajasta itsekseni. Vaeltelin ympäri laivaa ja istuskelin siellä täällä. Tutustuin noin 10-vuotiaaseen amerikkalaiseen tyttöön nimelta Catherine.  Oli ihanaa katsella merelle: turkoosia vettä silmänkantamattomiin ja joskus yksinäinen purjevene. Symi oli vuoristoinen; uusklassiseen tyyliin rakennetut talot näyttivät seisovan toinen toisensa päällä korkeilla vuorenrinteillä. Oli miellyttävän hiljaista, lukuun ottamatta kissoja, joita oli vielä enemmän kuin Rhodoksella. Ostin Sannalle tuliaisiksi pesusienen ja äiti osteli mausteita. Kävimme merenkulkuluostarissa, joka oli hyvin kaunis ja harras. Paluumatkakin kesti noin kaksi tuntia. Monet nukkuivat laivassa, ja minäkin torkahdin. Tapasimme Veljen kanssa pikkuisen kreikkalaistytön, joka lauloi ja leikki kanssani olkihatulla. Veljen aurinkolaseille hän nauroi katketakse...

Olen lomalla suruistani - olen Rhodoksella! Tulimme eilen Helsinkiin, ja olimme Tupulla yötä. Olen nukkunut vain neljä tuntia, koska meillä oli aamulento. Lentokentällä yritin esittää maailmannaista parhaani mukaan - vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa. Luin englanninkielistä kirjaa, ja yritin näyttää siltä kuin en kuuluisi perheeseeni. Olin kiusaantunut, koska pikkuveli osoitteli sormellaan, iskä oli niin juntti ja äitistä muuten vaan.  Huvittelin seuraamalla silmäkulmastani erästä nuorta miestä, joka istuskeli huolettoman kuninkaallisesti hyvin istuvassa, vaaleassa puvussa ja mustassa paidassa. Olin vakuuttunut, että hän esiintyi ja teeskenteli tasan yhtä laskelmoidusti kuin minä itsekin. Mutta paljon tyylipuhtaammin. En ole ihan varma, milloin hän keksi minut. Häneen tyyliinsä kuului vastata katseeseen - sen arvasin jo etukäteen - tyynesti. Seuraavan kerran, kun vilkaisin häntä, hän katsoi minua, todella katsoi. Hänen silmänsä eivät hymyilleet, eivätkä olleet vakavat. Minä ...