Mansikkapelloilla, ikuisesti

Rannassa. Joku kaataa veitset ja haarukat hiekkaan, sytytetään notskia. Tulen kajo alkaa lämmittää nopeasti, riisun nahkatakin ja kengät, kaivan varpaat hiekkaan. Tiina tuo minulle olutpullon. Jami istuu toisella puolen nuotiota, ja näppäilee kitaraa hiljaisena, mietteissään. Yksi pojista istahtaa hänen viereensä. Jami havahtuu ajatuksistaan ja hymyilee lämpimästi; he alkavat laulaa. Tiina ja minä istumme hiekassa ja puhumme, puhumme. Sitten Tiina sanoo hiljaa, että Jami katsoo minua. Minä en sitä katsetta huomaa - päinvastoin minusta näyttää, että hän on uppoutunut musiikkiin ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Tunnen itseni idiootiksi. Myöhemmin olen joutunut eroon Tiinasta, nojaan kuistin kaiteeseen ja katselen sumuiselle järvelle. Jami nousee vaivihkaa muiden seurasta ja tulee viereeni nojailemaan eikä sano mitään. "Itseasiassa miun piti juonitella hirveesti, että pääsisin tänne", sanon - olenhan tullut jotain selittääkseni. Hän hymyilee, ja välillämme hiertäny...

Tiina kertoo  Jamin  sanoneen hänelle myrkyllisesti: "Sulla on  tosi kiva  serkku." Olen tuntenut outoa rauhattomuutta ja epävarmuutta omista tunteistani, ja tämän kuullessani minut valtaa epäasiallinen paniikki ja levottomuus. "Tuu meidän kesän päättäjäisbileisiin, selvitätte asianne siellä", Tiina ehdottaa, ja järjenvastaisesti suostun.  Kesän viimeinen, aurinkoinen mutta myrskytuulinen viikonloppu saapuu. Minua vaivaa pelko tulevasta illasta, mutta en osaa pysäyttää tapahtumia, jotka vyöryvät eteenpäin. Menen alkuillasta kaupungille ja satamaan Anun ja Jarkon kanssa uudessa miniminihameessa ja sinisensuloisessa paidassa. Kesätapahtumassa on valoja, musiikkia, esityksiä, valtavasti ihmisiä. Nojaamme Jarkon kanssa toisiimme. Jarkon kädet ovat tiukasti ympärilläni pitämässä kylmää loitolla, hän nojaa leukaansa päälakeeni. Tuuli kieputtaa hiuksiani villisti ympäriinsä ja yrittää tarttua hameeni helmoihin. Tuomas  seisoo ystävineen vähän matkan pää...

Edelleen sama paskamainen olo, paitsi jalostuneena yleiseksi elämäntuskaksi. Haluan hirveästi selittää jotain; harkitsin jo puoliksi soittavani Tiinalle sanoakseni - . En tiedä oikein. Anu sanoi, että olin hoitanut  tilanteen  niin siististi kuin mahdollista. "Et sie oo sille mitään velkaa. Et sinä voi miellyttää kaikkia." Hän sanoi myös, etten edes ole pettänyt ketään: "Jarkolla on itsellään samanlaisia juttuja. Mikään suhde ei kestäisi, jos niille maksettais huomiota." Mitä minä oikeastaan haluan? Miellyttää kaikkia ja itseäni myös.

Anu ja minä olemme kolmatta kertaa Rillossa tällä viikolla ja törmäämme melkein heti Tiinaan. Juttelemme niitä näitä, kunnes Tiina sanoo, että  Jami  on täällä. Samassa huomaankin hänet pöydässä hieman kauempana. Ilta muuttuu heti. Olen tietoinen Jamista, ja se on omituinen sekoitus levottomuutta, innostusta, ihastusta ja huonoa omaatuntoa. Sitten hän näkee minut, katsoo minua ja näyttää aivan sanoinkuvaamattomalta; hänen silmissään on jotain, jotain - vakavaa, miettivää. Juhannuksen jälkeen Tiina on kertonut, että Jami on patologinen naistenmies. Tiedän, kuinka monta tyttöä hänellä on ollut ja kuinka kokenut hän on. Ja  tiedän olevani tyhmä. Silti en mahda itselleni mitään: lapsellinen sydämeni, silitystä kaipaava sydämeni hakkaa.  Kierrämme Anun kanssa ympäri ravintolaa ja olemme törmätä Jamiin. Teemme naurettavan äkkipysähdyksen ja u-käännöksen, mutta pakeneminen ei onnistu. Jami koskettaa olkaani takaapäin ja on yhtäkkiä vieressäni yhtenä hymynä. Hän t...

Aamulla torilla kärräilin varastotavaroita edestakaisin juuri kiinnittämättä huomiota asiakkaisiin. Yhden kahvikojun edessä istuva mies seuraili minua laiskasti katseellaan - vaistosin katseen, niin kuin katseen vaistoaa, mutta en välittänyt siitä tavallista enempää. Sitten katsoin tarkemmin, ja hänessä oli jotain... rennon viileässä tavassa istua, katseessa, vaatteiden tyylissä. Yhtäkkiä mies nousi, oikaisi pikkutakkiaan ja lähti kävelemään suoraan kohti. Ja ohi. Seisoin siinä tomaattilaatikoineni sydän takoen ja ajattelin: "Nuo kasvot, nuo siistit kiharat? Kulkiko  Hänen  Täydellisyytensä  toisen kerran ohitseni?" Jotain hän minussa taas herätti, kun kaksi kesää sitten herätti naisen. Muistan, kuinka  unelmoin  tästä aikuisesta miehestä Rhodoksella. Ja kuinka silloin ensimmäistä kertaa jotain todellista oli tapahtumaisillaan, elämä alkamaisillaan. Jarkko sanoi minulle kerran: "Mä pelkään sitä, kun sinä oot ni...

Kesälavalla on paljon tuttuja, Tiinan ja Sannan ystäviä, omia rippileirikavereitani ja uuden kesätyönantajani poika. Kävelemme välillä rantaan ja välillä lavalle, juttelemme ihmisten kanssa, nautimme valoisasta, leppeästä illasta. Yhtäkkiä Jami kaappaa minua käsivarresta ja huomauttaa minun luvanneen hänelle tanssin. Se on totta, joten kohautan nauraen olkapäitäni ja seuraan häntä sisälle tanssilavalle. Jami osoittautuukin erinomaiseksi tanssijaksi; hän on päättäväinen, intuitiivinen - minä vain olen vietävänä, jopa my left footinkin unohtaen. Tanssimme valssia, humppaa, jenkkaa - savunhajuiset hiukseni lentävät pääni ympärillä, kun hän pyörittelee minua. Minä vain nauran ääneen, koska on niin yksinkertaisesti hauskaa. Viatonta hauskanpitoa, rytmin, musiikin, nuoruuden ja yöttömän yön tähden. Kun tanssimme tangoa kadonneina hetkeen, uponneina musiikin kiihkeyteen, hän pyöräyttää minut terävään käännökseen, yhtäkkiä katseemme kohtaavat ja hetken - hetken. Myöhemmin yöllä palaamm...

Jarkko ei päässyt lomille, ja minua odotti kaupunkijuhannus. Tiina ja Sanna pelastivat minut mukaansa Tiinan uudella, herttaisella pikku-Fabialla. Ajelimme uimaan leirikeskukseen, jossa Tiina on kesätöissä ja joka on lyhyen matkan päässä kesälavasta. Pukeuduimme päärakennuksella. Istuin sängyn laidalla pesemässä hampaita, kun käytävältä alkoi kuulua viheltelyä. Kohta ovesta kurkisti hymyilevä, pitkätukkainen poika. Huoleton hymy vaihtui ällistykseen, kun hän huomasi minut. Tervehdin muina miehenä hammasharja suussani. Onneksi Tiina kolisteli juuri silloin paikalle katkaisemaan häkeltyneen hiljaisuuden ja esittelemään meidät. Poika oli Jami, yksi leirikeskuksen ohjaajista, joka oli jäänyt paikalle juhlimaan juhannusta.  Loput ohjaajista pelasivat futista rakennuksen takana kentällä. Mekin siirryimme kentän laidalle katselemaan peliä. Aurinko lämmitti hennosti olkapäitäni, jotka uutukainen off-shoulder-paitani paljasti. Jalassani oli sievät sandaalit ja ohuet hippihousu...