Mansikkapelloilla, ikuisesti

Vaihtelun vuoksi päivitys kaikesta muusta paitsi suhde- ja tunne-elämäni sotkuista. Koska elämässä on onneksi niin paljon muutakin! Talvipäivät ovat nyt henkeäsalpaavan ja vaarallisen kauniita. Taivas on viiltävänsininen ja korkea kuin katedraalin holvikatto. Lumi kuorruttaa puiden oksia niin, että kaikki muodot ovat pyöreitä ja pehmeitä. Pakkanen tanssittaa ilmassa säihkyvää, kristallista kimallusta. Siniset hetket saapuvat aamuisin jo hivenen aikaisemmin ja iltapäivisin hetkisen myöhemmin. Seuraan auringonnousun ja -laskun kellonaikoja ja iloitsen jokaisesta minuutista, jolla päivä pitenee.  Kevätlukukausi on alkanut joululoman jälkeen vauhdikkaasti. Toisena opiskeluvuonna suurin osa perusopinnoista alkaa olla suoritettu ja saan keskittyä pääaineeseeni. Viihdyn vuokrayksiössäni paljon paremmin kuin viimevuotisessa soluasunnossa. Tämä tuntuu omalta kodilta. Talo on rauhallinen ja hauskasti vanhanaikainen: täällä on pyykkitupa ja jopa mankelihuone. Pyykkituvan saa vuokrata

Perjantaina oli tarkoitus tehdä kirjanpidon ryhmätyötä Miikan ja Marian kanssa ja sen jälkeen ehkä mennä parille. Emme päässeet pitkällekään ja luovutimme puolen kahdeksan maissa. Kävelimme kaupunkiin, jossa tapasimme Tommin kavereineen ja aloitimme pubikierroksen. Baaritiskillä Maria selitti lennokkaaseen tyyliinsä Miikalle, kuinka yhdessä toisessa pubissa törmäämme joka ainoa kerta iskuyrityksiin. Miika ihmetteli naureskellen, mitä tekemistä Marialla edes sellaisessa paikassa on. "No, ei yhtään sen vähempää kuin Niinallakaan", Maria näpäytti nopeasti. "Ai, onks Niina löytänyt sen oikeen?" Miika sanoi hitaasti ja kääntyi katsomaan minua. "Niin, tai sit sen väärän", sanoin pitäen katseeni Budissani. Olin harmissani puheenaiheesta. Olemme flirttailleet Miikan kanssa aina, mutta enenevässä määrin tänä lukuvuonna. Ja tänä iltana olin suunnitellut huvittelevani hänen kanssaan. Miika istui viereeni ja alkoi kysellä seurustelemisestani. Vastailin epämääräis

Öisin rakastelimme yhä uudestaan ja uudestaan. Seksi oli pimeyttä, tiedottomuutta, hulluutta: kuin syvää humalaa tai unen ja valveen häilyvää rajapintaa. On mahdotonta muistaa noita öitä nyt, yhtä vaikeaa kuin tavoittaa teräviä muistikuvia haihtuvasta unesta. Mieleeni pulpahtelee vain irrallisia, sumeita katkelmia: Nuolimme toistemme kasvoja pitkin, märin lipaisuin. Lakanat kiertymässä ja ryttääntymässä ympärilleni. Miten hiestä kostuneet hiukseni läpsähtelivät hänen reisiinsä kuin piiska, kun vavahtelin hänen päällään.     Purimme seksiin kaikki kipeät tunteet, joista emme pystyneet päivisin puhumaan. Suhteessamme oli nimittäin jälleen vanha, tuttu dynamiikkansa. Päivät ja yöt olivat erikseen. Yöt olivat kyllä hurmioituneita, huumaavia. Mutta päivisin minä olin säikky ja arvaamattoman vihamielinen - kuin jokin varuillaan oleva villieläin. Jarkko puolestaan oli viileän etäinen ja ivallinen, henkisesti tavoittamattomissa. Katsoimme toisiimme kaivaten ja peläten - kuin välissämm