Mansikkapelloilla, ikuisesti

Siitä on nyt viikko. Ensimmäinen yö, ensimmäinen aamu - ne olivat vaikeimpia. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin kipuun: fyysiseen kipuun vatsassa ja rinnassa. Ja henkiseen tuskaan, joka peitti alleen jokaisen muun tunteen.  Olin niin välinpitämätön, etten edes jaksanut kävellä eteisestä huoneeseeni. Sillä ei tuntunut olevan merkitystä, ei mitään merkitystä. Sitten tulivat hysteria ja itsekontrollin menetys. Kun Maria soitti, purskahdin loputtomaan itkuun: "Voi Maria, jumalauta... se jätti miut." Kyyhötin lattialla ja itkin ääneen rumaa, märkää itkua tuskin kuullen hänen lohduttavia sanojaan. Äidin soittaessa sama toistui. Minun piti itse soittaa suomen lehtorille ja perua puhe, joka olisi pitänyt pitää sinä päivänä. Yritin hirveästi olla asiallinen, mutta kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja ääneni alkoi vapista.  Muutamaan päivään en ollut minkäänlaisessa tasapainossa. Saatoin alkaa hiljaa itkeä milloin ja missä tahansa, kaupungilla, luennolla, lin

Unessa löysin Jarkon pöydältä valokuva-albumin, jossa oli kuvia toisensa jälkeen uudesta tytöstä. Selasin sivuja ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Jarkko vain hymyili ja sanoi, että minun pitää ymmärtää. Heräsin omaan, raastavaan nyyhkytykseeni.  Sitten soitin hänelle.  Hän kertoi haluavansa olla toisen tytön kanssa. 

"Ei sulla kyllä mun kuvaa missään ole", sanoi Jarkko. Kirjahyllyssäni on kuvat vanhemmistani, Veljestä ja kaksi Kissistä. Kohautin olkapäitäni ja kehystin yhden valokuvan hänestä. Kuvassa hän istuu kirkon portailla yhtenä viime syksyn huimaavan kylmänkirkkaana päivinä, katsoo kameraan silmät hieman sirrillään ja hymyilee. Totuus on, että en ole halunnut hänen kuvaansa esille. Yhdessäolomme on ollut niin väliaikaisen tuntuista, niin ilmassa.  Tänään käänsin kuvan alassuin, pois silmistäni. Soitin hänelle Kotikaupungista viisi päivää sitten enkä ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen. Ei puhelinsoittoa, ei meiliä, ei snäppiä. Hän ei edes vastaa viestiin, jossa pyysin häntä soittamaan.  Jarkko pettää minua. Ei, ei  petä . Ei mitään niin proosallista. Hän on tavannut jonkun naisen, jonkun fiksun, sanavalmiin ja itsevarman opiskelijan. Hän on ihastunut, rakastumaisillaan. Hän uneksii ja haluaa. Hän kuvittelee, että se tyttö on aivan erilainen kuin kaikki muut. Erilainen

Minulla on opiskeluani koskeva kriisi. Pääaineeni on minulle mieleinen, mutta laaja sivuaineeni kiinnostaa vain hetkittäin. Välillä mietin, että sotiiko koko minun maailmankatsomukseni kauppakorkeakoulun maailmankuvaa vastaan. Minä en sovi sinne. Minun ajatukseni eivät sovi sinne. En halua valtaa enkä rahaa, enkä halua irtisanoa ketään. En pysty ajattelemaan, että joku tunteva ja ajatteleva ihminen olisi pelkkä resurssi, tuotannontekijä. Olen aina pitänyt itseäni kunnianhimoisena. Mutta en minä ehkä kuitenkaan ole, en loputtomiin. Toki haluan menestyä. Mutta menestys ei tarkoita minulle välttämättä uraa ja omaisuutta, vaan kehittymistä ihmisenä, uusia ajatuksia ja onnistumista ihmissuhteissa. En kertakaikkiaan ole ihminen, jonka identiteetti rakentuisi työstä tai tittelistä. En samaistu mihinkään, enkä kuulu mihinkään - en nyt ainakaan kauppakorkeakouluun.  Mutta olen jo opintojeni puolivälissä. Opintosuoritukseni ovat ihan hyviä. En ole luovuttaja enkä keskeyttäjä, joten te

Lauantaiyönä tulimme tanssimasta molemmat iloisesti humalassa.Suutelimme taksin takapenkillä ja aloimme riisua toisiamme heti eteisessä. "Vie minut rappukäytävään", kuiskasin haluten järkyttää häntä, mutta Jarkko työnsi minua edellään keittiön pöydälle. Olimme edelleen puoliksi pukeissa. ja hameeni rullautui ylös vyötäröni ympärille, kun hän tuli sisääni. "Mä haluan naida sua", Jarkko sanoi hitaasti ja käheästi, nauttien sanoistaan ja minä taivuin kaarelle melkein tiedottomana nautinnosta. Sitten hän nosti minut syliin ja kantoi eteiseen, haparoi toisella kädellä varmuuslukkoa, avasi oven ja laski minut rappukäytävän kylmälle lattialle. Hissin ovesta lankesi yllemme kalpea sähkövalo, kun rakastelimme.         En tiedä, hymyilyttävätkö vai punastuttavatko minua hämärät muistikuvani tuosta yöstä. Ehkä sekä että. Olen pitkästä aikaa rauhallinen. Jarkko tuntuu yhtä rauhalliselta. Keskitalven hysteerinen kriisimme melkein päättyi eroon. Mutta nyt ongelmat tuntuvat o