Mansikkapelloilla, ikuisesti

Kerroin Jarkolle episodista Miikan kanssa, mutta jätin pois, että hän yöpyi luonani. Jarkko ei myöskään tiedä keväisestä fuck-buddy-suhteestani Miikan kanssa. Mehän emme olleet silloin yhdessä, enkä koe olevani tilivelvollinen miesjutuistani eromme aikana. Olisi mahtavaa, jos voisimme puhua kaikesta avoimesti. Salailu ja puolitotuudet vaivaavat minua, mutta olen toisaalta vakuuttunut, että koko tarinan kertomisesta olisi vain harmia. Tiedän liiankin hyvin, miten haavoittuvainen suhteemme on ja miten helposti epäilyt sen murskaisivat. Omatuntoni on puhdas. Vaikka Miika olisi tulkinnut signaalini miten tahansa, niin sanoin kyllä selvin sanoin, etten ole kiinnostunut hänestä enkä seksistä. Mutta uskoisiko Jarkko? En halua satuttaa häntä moisen takia; välillämme on tarpeeksi kipua ilmankin.  Pienoinen mustasukkaisuus on kuitenkin tuntunut herttaiselta. Olen saanut paistatella Jarkon harvinaisessa hellyydessä ja nauttinut siitä paheellisesti. En haluaisi olla romanttinen hölmö, m...

Kuulin vasta seuraavana päivänä Marialta, että Miika oli sanonut: "Niinan kanssa se olisi niin helppoa, koska Niina ei kuvittelisi, että siinä olisi jotakin muutakin kuin seksiä." Voisin lyödä häntä. Voisin itkeä. Että hän sanoo noin minun parhaalle ystävälleni. Että hän ylipäätään näkee minut siten. Miten minusta voi saada kuvan, että pettäisin miestä, jonka kanssa seurustelen? Viime kevät oli ihan eri asia: Miika ja minä olimme molemmat vapaita. Maria sanoi minulle: "Sinä olet niin viehkeä, se miten sie liikut ja siun asennot. Sie et ite tajua, miten sensuelli ja naisellinen sie oot. Ootsie ajatellu...: siun signaalit saatetaan tulkita väärin?"  Ainakin on selvää, että ystävyyteni Miikan kanssa on katki, poikki ja haudattu maan keskipisteeseen. Viime maanantaina en vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan enkä edes mennyt istumaan luennolla Miikan ja Marian viereen. Maria taas on käsittämättömän suloinen uskollisuudessaan. Maanantaina hän soitti minulle ja se...

Viikonloppuna oli reunion opiskelukaverien kanssa. Alkuillasta istuimme juttelemassa Tommin ja Iidan uudessa kaksiossa ja lähdimme sitten kaupungille. Oli meillä kai hauskaakin: hilpeää keskustelua, iloista tanssimista. Tommilla on samanlainen huumorintaju kuin minulla, ja jaoimme illan aikana monet pilat ja vapautuneet naurut. Silti minun pitää ponnistella keksiäkseni iloa siitä illasta, koska Miika käyttäytyi niin törkeästi. Tai ei. Miika käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Hänellä on omat vaikuttimensa ja oletuksensa. Itsepähän olen pitänyt niitä kovin erilaisena. Itsepähän olen ollut väärässä hänen suhteensa. Romanttinen, sinisilmäinen idiootti! Mitä sitten tapahtui? Kaikessa lyhykäisyydessään: Miika oletti, että menen hänen kanssaan sänkyyn. Noin vain. Sormia näpäyttämällä. Vaikka hän hyvin tietää, että seurustelen Jarkon kanssa. Selitin hänelle jossain tanssilattian reunassa, että en todellakaan aio pettää. Sanoin, että jos hän on vapaa menemään, niin katselkoon ympärilleen...

Leijumme kevytmielisyydessämme saippuakuplankeveinä, saippuakuplankeveinä. Suutelet iloisesti silmäkulmaani. Kutsut minua Unohdukseksi  ja minä sinua Vapaudeksi.  Meitä naurattaa:  hullut ne valoja vannovat  ja pelkurit rakentavat rakkaudestaan vankilan. Saippuakuplankeveinä leijumme kevytmielisyydessämme varoen, varoen rikkomasta ainoaa tekemäämme lupausta, lupauksista haurainta ja silti kovinta. Olla tuntematta. Olla rakastamatta.

Junassa. Olen matkalla Kotikaupunkiin kesäksi: vaihtamaan elämää, pakenemaan joitain asioita ja kohtaamaan toisia. On kuin matkustaisin tuntemattomaan tulevaisuuteen menneisyyden viidakosta - eikä tämä juna, tämä hetki, kuulu niistä kumpaankaan. Olen rento ja ajatukseton; en jaksa vielä välittää. En siitä, mistä tulen enkä siitä, mihin menen. Väsymys painaa luomiani ja ehkä myös sydäntäni. Viime viikolla tein jotain ehkä peruuttamattoman väärää. Miika  soitti minulle yhtenä iltana ja pyysi minua muka rennon huolettomasti seurakseen terassille. Mutta minä tiesin, Miika tiesi, ja kaikki oli ennalta selvää. Puin punaisen kesämekkoni alle sukkanauhaliivit. Emmekä edes ikinä päässeet sinne terassille asti. Sovimme, ettemme tekisi suhteestamme itseään isompaa ongelmaa. Sovimme, että pitäisimme hauskaa tämän yhden viikon ajan. Miika yritti unohtaa tyttöystävänsä. Ja minulle ei hiljattain millään ole ollut väliä. Jos mitään ajattelin, niin suunnilleen siihen suuntaan, että ...

Perjantaina oli tarkoitus tehdä kirjanpidon ryhmätyötä Miikan ja Marian kanssa ja sen jälkeen ehkä mennä parille. Emme päässeet pitkällekään ja luovutimme puolen kahdeksan maissa. Kävelimme kaupunkiin, jossa tapasimme Tommin kavereineen ja aloitimme pubikierroksen. Baaritiskillä Maria selitti lennokkaaseen tyyliinsä Miikalle, kuinka yhdessä toisessa pubissa törmäämme joka ainoa kerta iskuyrityksiin. Miika ihmetteli naureskellen, mitä tekemistä Marialla edes sellaisessa paikassa on. "No, ei yhtään sen vähempää kuin Niinallakaan", Maria näpäytti nopeasti. "Ai, onks Niina löytänyt sen oikeen?" Miika sanoi hitaasti ja kääntyi katsomaan minua. "Niin, tai sit sen väärän", sanoin pitäen katseeni Budissani. Olin harmissani puheenaiheesta. Olemme flirttailleet Miikan kanssa aina, mutta enenevässä määrin tänä lukuvuonna. Ja tänä iltana olin suunnitellut huvittelevani hänen kanssaan. Miika istui viereeni ja alkoi kysellä seurustelemisestani. Vastailin epämääräis...