Leijumme kevytmielisyydessämme
saippuakuplankeveinä,
saippuakuplankeveinä.
Suutelet iloisesti silmäkulmaani.
Kutsut minua Unohdukseksi
ja minä sinua Vapaudeksi.
Meitä naurattaa:
hullut ne valoja vannovat
ja pelkurit rakentavat rakkaudestaan vankilan.
Saippuakuplankeveinä leijumme
kevytmielisyydessämme
varoen, varoen rikkomasta
ainoaa tekemäämme lupausta,
lupauksista haurainta ja silti kovinta.
Olla tuntematta. Olla rakastamatta.
Henkilökohtainen. Iholla. Rakkauden kauneudesta ja kipeydestä. Perhe-elämästä, jota varjostaa isän alkoholismi. Opiskelusta, harrastuksista, ystävistä, unelmista, peloista, iloista ja suruista. Päiväkirjaa pitää runotyttö ja drama queen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos ja näkemiin
Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alu...
-
Heräsin juuri uskomattoman tiiviistä päiväunesta. Unessa opiskelin rekkakuskiksi. Meillä oli liukkaalla ajamisen tunti menossa. Seisoimme...
-
Paras ystäväni Anna kirjoitti minulle viimeksi helmikuussa ja silloinkin vain menevänsä käymään Kotikaupunkiin. Olin itse juuri silloin...
-
Olen ollut lähestulkoon rakastunut muistoihini Jarkosta. Soittelemme nykyisin aika usein ja kepeä, eroottinen flirttailumme on varsin viihdy...
-
Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alu...
-
En ole koskaan voinut näin huonosti. Isä tosin on kohtalaisessa kunnossa. Ei henkisesti, mutta ainakaan hän ei juo. Itseeni on iskenyt masen...
-
Isä on vuosia hoitanut Mummon asiat, laskujen maksamiset ja niin edelleen. Nyt hän ei kykene siihen. Jouduin selittämään nöyryyttävän tarin...
-
REM: Losing my religion Jarkko pystyy murskaamaan minut pieniksi, vapiseviksi sirpaleik...
-
Tuomas soitti aamulla kuuden aikaan, yövuoronsa jälkeen. Rakas Tuomas-parkani. Hän oli hätäpäissään ja kyseli kyselemistään. En pystynyt s...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti