My girls!

Hyppytunnin piirrustusharjoitus. Anu, Suvi ja Marika can-can-tyttöinä!

Ladulla - luonnonihmeitä ja yliluonnollisen nopeita eläkeläisiä

Kävin aamupäivällä hiihtämässä. Suksi liukui kevyesti ja vaivattomasti hangella. Metsä oli hiljainen ja kaunis kuin sadussa. Jossain välissä pilvet väistyivät, taivas avautui huikean sinisenä ja auringon säteet hopeoivat lumiset puut. Oikaisin kotiin järven yli moottorikelkan uraa pitkin. Järvenselällä aurinko oli niin kirkas, että häikäisi. Tulin kotiin punaposkisena ja jäseneet onnellisen väsyneenä. Fyysinen hyvä olo ja henkinen hyvä mieli ovat kantaneet koko päivän.

Olen löytänyt hiihtämisen ensimmäistä kertaa. Alakoulu opetti minut suorastaan vihaamaan hiihtoa:  verenmakua suussa, lipsuvia suksia, takaani rynniviä, puuskuttavia luokkakavereita, jotka huutavat "L A T U A ! !". Nyt olen vihdoin oivaltanut, että voi hiihtää yksin ja kilpailematta kenenkään muun kuin itsensä kanssa. No - eläkeläiset viuhtovat aina ohi ladulla. Eläkeläiset nimenomaan, harvoin nuoret tai keski-ikäisetkään - mistähän sekin johtuu? Hiihtotekniikasta kenties. On siis olemassa laji, jossa voi vain tulla sitä paremmaksi ja paremmaksi, mitä vanhemmaksi ehtii! 

Let's talk about sex

Ensimmäinen kerta oli vakava. Toinenkin oli aika harras.

Nyt olemme sellaisessa vaiheessa, että opimme seksistä koko ajan lisää ja olemme erittäin innostuneita oppilaita. Illat täyttyvät hiljalleen voimistuvasta latauksesta. Jokainen kosketus on painava ja täynnä merkitystä. Jarkko tarttuu käteeni ja limittää sormensa sormieni väliin rukousasentoon - lävitseni iskee kuin suloinen sähköisku. Lasken käteni hänen reidelleen, ja hän hengittää vähän nopeammin. Odotamme myöhäistä iltaa. Odotamme, että kaikki menisivät nukkumaan ja talo hiljenisi. Kuuntelemme levyjä hämärässä huoneessa. Suutelemme uudestaan ja uudestaan, kätemme kulkevat edes takaisin pitkin toistemme vartaloa. Riisumme toisiamme ensin hitaasti, yksi vaatekappale kerrallaan. Mutta sitten emme enää malta odottaa. Jarkko tulee sisääni ja katsoo minua koko ajan silmiin. Näen, että hän nauttii muuttuvasta ilmeestäni: siitä kun silmäni ikään kuin sumenevat hetkeksi, kun huuleni raottuvat äkilliseen henkäisyyn. Rakastelemme. Se on melkein kerta kerralta parempaa. Meidät on luotu tätä varten.

Myöhemmin kierähdämme erillemme ja jäämme makaamaan vieretysten. Sitten Jarkko hakee meille molemmille isot tuopilliset vettä. Alamme jutella jotain tavallista, kouluasioita tai mitä vaan - olo on käsittämättömän levollinen ja rauhallinen. Jos olemme olleet Jarkolla, niin hän lähtee vielä ajamaan minut kotiin. Ajamme halki nukkuvan, lumisen kaupungin itsekin jo unisina - viimeinen suudelma auton etupenkillä - hyvän yön toivotukset kähein, vaimein äänin.

Kiltti kotityttö

Jarkko sanoi kerran minulle: "Sinä oot semmonen kiltti kotityttö." Olin hieman loukkaantunut ja hämmentynyt tästä luonnehdinnasta. Se kuulostaa niin tylsältä. Haluaisin olla mieluummin jännittävä, kohtalokas, vaarallinen, kiehtova. Mutta totuushan on, että olen monella mittapuulla kiltti. Hoidan koulun tunnollisesti, en ole koskaan tupakoinut, en käytännössä käytä alkoholia ja kaveripiirini on samanhenkistä.

Kotityttö taas - onhan minulla koti. Äiti on aina pitänyt huolen siitä, että meillä on aina siistiä ja puhdasta, aina ruokaa - perusraamit kunnossa. Mutta turvallisuudentunnetta ei ole, ei aina. Isän juominen on ollut vähän paremmassa hallinnassa viime aikoina. Mutta esimerkiksi viime kesänä hän oli humalassa koko kesälomansa. Lopulta hän vain makasi saunassa ja kuorsasi. Juominen johtaa aina riitoihin äitin kanssa. Isä on riidoissa usein alakynnessä. Kun hän ei muuten saa viimeistä sanaa, hän huutaa kovempaa ja uhkaa väkivallalla.

Ehkä tahtoisinkin mielelläni olla kiltti kotityttö ehjässä kodissa.

Mamman kammarissa

Mammani oli matriarkka, joka johti yhdeksänlapsista perhettään suvereenisti. Mamma olisi itse asiassa johtanut helposti pientä valtiota. Olin Mamman luona maalla paljon lapsena. Kesälomalla pitkiäkin aikoja. Minulle ei järjestetty erityistä ohjelmaa. Mamma teki päivän töitään: kävi navetalla, teki ruokaa. Enot olivat pellolla. Olin hiljainen lapsi, joten minulle sopi hyvin istua pitkiä aikoja tuvassa piirtämässä tai lukemassa. Tupa oli täynnä kesän kullankeltaista valoa ja syreenien tuoksua. Kärpäset surisivat ja radio oli Ylen ykkösellä, puolen tunnin välein kaappikello kumahti soinnikkaasti. Väillä siirryin unelmoimaan pihalle, jossa hoivailin rakastamiani puolivillejä, itsenäisiä navettakissoja. Ne tulivat silitettäväksi ja rapsutettavaksi, puskivat intohimoisesti säärtäni vasten ja kyllästyttyään hellittelyihini lähtivät matkoihinsa taakseen katsomatta. Ajokoira nimeltä Eetu ei väsynyt silittämiseen ikinä, vaan seisoi hiljaa paikallaan vain häntä heiluen. Kun ilta viileni, toinen enoistani saattoi viedä minut autolla läheiselle hiekkakuopalle uimaan.

Mamman kammari oli minusta kaunein huone koko maailmassa. Siellä oli keinutuoli - vanha tummapuinen peililipasto, jonka päällä oli tätieni, enojeni sekä omien vanhempieni hääkuvat - merensininen, untuvanpehmeä shaali - ja pitsiset, tärkätyt, lumenvalkoiset pöytäliinat. Iltaisin Mamma avasi nutturansa ja kampasi tukkansa, joka ulottui vyötäisille asti kuin silkkinen, hopeinen viitta. Tämä oli minusta mitä lumoavin rituaali, jota seurasin kaikella ihailevalla hartaudella. 

Kaikki päivät eivät suinkaan olleet näin seesteisiä. Mamman maatila oli kesäsiirtola myös serkuilleni, ja välillä meitä saattoi olla useakin lapsi ja nuori talossa. Leikimme aamusta iltaan kaikenlaista, kirkonrottaa, piilosta, erilaisia kuvitteluleikkejä.

Kirkkain muistoni Mammasta: On aurinkoinen iltapäivä ja minä istun rappusilla. Olen ehkä seitsemän vanha. Mamma tulee istumaan viereeni - se on tavatonta, koska Mamma on yleensä työn touhussa eikä ehdi istuskella huvin vuoksi. Mamma silittelee hiuksiani ja päivittelee huvittuneena niiden väriä: "Miten siul voi olla näi eri värisii hiuksii... täs on ruskeita raitoja, täs on taas vaaleita, voiks tää olla punane." Ymmärrän, että tämä jutustelu tarkoittaa sitä, että Mamma rakastaa minua.

Käsi kädessä tähtisateessa

Menin Jarkon kanssa katsomaan kaupungin ilotulitusta. Yö oli kylmä ja tähtikirkas. Toppatakkini turkiskaulus huurtui pakkasessa. Aukio tungeksi juhlahumua ja ihmisvilinää. Pidimme toisiamme kädestä kiinni, kun ihmiset velloivat ympärillämme ja raketit räjähtelivät yllämme kultaisena tähtisateena. Kun kello alkoi lyödä kahtatoista, Jarkko nosti minut syliin ja pyöritti minua ympäri, ympäri. Suutelimme juuri, kun vuosi vaihtui. Sitten katsoimme toisiamme ja nauroimme: sillä hetkellä koko maailma oli mallillaan ja uusi vuosi avautui eteemme täynnä toivoa ja mahdollisuuksia.

Tänä iltana olen keräillyt koulutarvikkeita valmiiksi huomista varten. On ollut pitkä, verkkainen joululoma, ja nyt kun sen viimeiset tunnit kuluvat, minua jotenkin surettaa. Huomenna alkaa kiireinen arki: uusi jakso, uudet kurssit, kotitehtävät, kokeet ja harrastukset. Kaikki rutiinit. Arjessa on niin vähän aikaa - vähän aikaa pelata veljen kanssa Monopolia, vähän aikaa sovitella Mummon kanssa hänen vanhoja juhlamekkoja ylleen, vähän aikaa kuunnella levyjä poikaystävän kanssa pikkutunneille asti. Liian vähän aikaa rakkaille.