Tekstit

Mitä hän ajattelee minusta?

Kuva
  Juttelimme viikonloppusuunnitelmista treenien jälkeen. Kerroin olevani perjantaina yövuorossa ja heitin: "Tulkaa moikkaamaan viideltä aamulla, se on yön väsyttävin hetki."  Viideltä työkaverini huikkasi: "Siellä on joku kävelijä." Menin katsomaan, ja se oli hän, Eero. Hän käveli lähemmäs pitkänä ja hurmaavana, viluisena ja hymyillen, lunta tummassa tukassaan. Oli y ön hiljaisin, pysähtynein tunti; k aikki tuntui vähän epätodelliselta, ihmeelliseltä. Olin häkeltyneen ujo ja excited enkä voinut lakata hymyilemästä. Juttelimme puolisen tuntia tai en tiedä - sata vuotta - aika oli menettänyt merkityksensä hassussa päässäni. Käteni tärisivät, kun tarjosin hänelle kahvia.  Olin tullut töihin pyörällä, joka oli yön aikana hautautunut ensilumen alle. Eero lupasi kohteliaasti ottaa sekä pyörän että minut kyytiin ja ajoi minut kotiin kuudelta. En tiedä, mitä olisin sanonut, mitä olisin uskaltanut sanoa. Veli oli kotona ja nukkui, joten en oikein voinut kutsua sisäänkään. L

Eroottisia fantasioita

Kuva
  Eero  ei pidä teepaitaa budopuvun alla, ja kaistale hänen lihaksikkaasta rinnastaan on näkyvissä. Hän  ohjaa loppuvenyttelyjämme rauhallisesti, ammattimaisesti ja keskittyneen asiallisesti. Kun taivutan itseäni hänen ohjeidensa mukaisiin käsittämättömän vaikeisiin asentoihin, ajatukseni liukuvat levottomille harhateille. Ajaudun kuvittelemaan, että hän puhuisi minulle samaan äänensävyyn sängyssä. Antaisi käskyjä noin ärsyttävän, viileän auktoritäärisesti. "Nosta jalkasi niskan taakse. Käänny ympäri." Palaan miellyttävistä, mutta tuhmista kuvitelmistani takaisin treenien todellisuuteen punastuneena ja huvittuneena. Onneksi ajatukseni eivät näy päälle päin. Toivottavasti eivät. Myöhemmin menemme taas yliopistoväen suosimaan baariin treenioluelle. Pojat puhuvat armeijasta, ja Eero heittää ohimennen olleensa reservissä jo kymmenen vuotta. Yllätyn. Okei: hän siis vaikuttaa muihin verrattuna niin aikuiselta, koska on oikeastikin aikuinen. Hän ei muuten koskaan juo näissä yhteisis

Mokasin ihastukseni edessä

Kuva
  Päivitystauko on johtunut yksinkertaisesti siitä, että olen vain elänyt ja nauttinut. Olen ottanut ehkä liiankin ahneesti työvuoroja opiskelutavoitteisiini nähden. Työpäivät ovat niin selkeitä ja järjestäytyneitä: tiedän mitä pitää tehdä ja olen oppinut pärjäämään ihan hyvin. Osaan hallita sitä kaaosta ja saan onnistumisen riemua. Opiskelupäivät taas ovat hahmottomampia. Ei niinkään tentteihin lukeminen, vaan se hiton gradu. En saa siitä kunnolla otetta. Iltaisin käyn ulkona Milan ja muiden uusien työkavereideni kanssa. Saimme Milan kanssa VIP-passit paikalliseen yökerhoon, joten : ehkä ulkoilua on liikaakin.   Treeniporukassa olen tyttö poikaporukan keskellä, joten kai luonnollisesti herätän jonkun verran kiinnostusta. On pientä flirttiä; jotkut pojista pyytävät tanssimaan, kun törmäämme yöelämässä. Mutta se suuri ihastukseni ei tunnu olevan tietoinen olemassaolostani. Hän on minulle aina viileän ja etäisen kohtelias ja huomaavainen, mutta siinä kaikki.  Maanantaina treenien jälkeen

Lepattavia ihastuksentunteita

Kuva
  Elämässäni on uusia miehiä. Se on hauskasti kutkuttavaa ja poreilevan kevyttä kuin kupliva kuohuviini. Painavat, koko nuoruuteni kestäneet suhteeni Jarkkoon ja Tuomaaseen ovat viimein päättyneet kumpikin lähes samoihin aikoihin. Nyt en etsi mitään vakavaa. Tuntuu vain ihanan hauskalta huomata kokevansa vetovoimaa, kiinnostusta ja lepattavia ihastuksentunteita pitkästä aikaa.  Töissä on yksi opiskelijapoika, Tommi, joka on saanut sydämeni rytmin jonkin verran kiihtymään. Hän on sellainen super itsevarma, sanavalmis ja fiksu tyyppi, ja olemme tulleet mainiosti toimeen. Tommi asuu melkein naapurissa, ja yhtenä iltana päädyin hänen luokseen baari-illan jälkeen. Mitään ei siis tapahtunut. Joimme teetä ja juttelimme. Keskustelu meni ehkä enemmän niin, että minä kuuntelin ja hän puhui. Sen illan jälkeen jäin miettimään, että olenko sitten ihastunut vai en. Kunnes yhtenä iltapäivänä Mila soitti minulle katuvana ja tunnusti suudelleensa Tommin kanssa. Milahan on tosi flirtti ja testaa mielell

Uusi alku

Kuva
  Olen saanut uuden alun, josta haaveilin ja jota kipeästi tarvitsin.  Duuni ei ole oman alani töitä, ja se on raskasta ja hektistä, mutta hauskaa. Viihdyn. Palkkani tuntuu ihan ylellisyydeltä opintotuella kituuttamisen jälkeen, ja rahoitan sillä hyvin opintojen loppuvaiheen. Erityisen hauskaa ja virkistävää on olla osa työporukkaa. Työkaverit ovat kanssani samaa ikäluokkaa: toiset ovat opiskelijoita Kotikaupungin yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, toiset viettävät töissä välivuotta lukion tai ammattikoulun jälkeen.  Parhaiten olen tutustunut Veljeni ikäiseen Milaan, joka on tosi välitön ja superhauskaa seuraa. Mila on kaunis kuin mikä ja hyvin flirtti, ja hänen ympärillään pyörii aina poikien muodostama ihailijajoukko. Valitettavasti hän on itse eniten ihastunut yhteen päällikköömme, joka on kihloissa.  Toinen uusi tuttavapiirini on muodostunut harrastuksen kautta. Marian poikaystävä kävi edellisenä kesänä treenaamassa Kotikaupungissa korealaista kamppailulajia. Hän kehui kovasti

Et ole tervetullut tänne.

Kuva
Kun saavut luokseni, saavut epäluottamuksen karulle maaperälle, jonka ylle ei aurinko enää ikinä nouse.  Hiljaisten katujen yllä roikkuu ikuinen, valju aamuhämärä. Vaistoat, miten partisaanit tähtäävät sinua autioilta katoilta väijyen yhtäkin varomatonta liikettäsi.  Kujalla törmäät kalpeaan lapseen, sen silmät ovat säikyt, nälkäiset. Ojennat hyväätarkoittavan kätesi, mutta se luikahtaa pakoon kuin varjo.  Verhot heilahtavat ikkunoiden eteen.  Vilaukselta katseesi ehtii tavoittaa lujia, harmaita kasvoja, itkeneitä, peräänantamattomia silmiä.  Etkö ymmärrä.  Et ole tervetullut tänne valkeine lippuinesi,  lihavine rauhankyyhkyinesi.  Sota on kenties ohi.  Silti maa on raiskattu. Silti kodit ovat raunioina.  Silti lukemattomat ristit seisovat  synkkinä rivistöinä. Ja kylmä tuuli humajaa kaiken yli kuin myöhästyneet anteeksipyyntösi.  Olet saanut synninpäästösi.  Mene siis jo.  On aika sytyttää kynttilä kuolleille. Antaa elävien aloittaa alusta. 

Kaikki oli viimein ohi.

Kuva
  Jarkko oli pakotie vaikeasta ja pelonsekaisesta elämästäni. Hänestä tuli eskapistinen ja romanttinen fantasia. Koska hän oli niin kaukana ja läsnä vain virtuaalisesti, minun oli helpointa olla hänen kanssaan. Minulla ei ollut voimia aitoon ihmissuhteeseen, mutta pystyin hetkittäin imitoimaan sellaista Jarkon kanssa. Meille kehittyi kesän mittaan puhelinsuhde: haparoivia ensitreffejä, vakiintuneita kohtaamisia, rakkautta, seksiä. Sitten hän tuli luokseni pariksi päiväksi.  Kaikki tapahtui. Kaikki mahtui kahteen vuorokauteen: vieraus ja ujous, ensimmäinen henkeäsalpaava kosketus, höyhenenherkkä läheisyys, taivaat repivä rakastelu, pyörryttävä rakastuminen. Mutta myös riita, viha, katkeruus ja kylmyys. Viimeisenä iltana riitelimme, puhuimme menneistä ja tulevista. Rakastelimme hitaasti ja hiljaa, silmät syvällä toistemme silmissä, itkien. Nukahdimme sylikkäin, jäsenet ja sielut yhteenkietoutuneina.  Seuraavana aamuna Jarkko lähti kotiin. Työpäiväni jälkeen itkin koko illan lähes refleks