Mansikkapelloilla, ikuisesti

Kolme kesää sitten olin Tiina-serkun kanssa kaivamassa perunoita. Aurinko paistoi selkään ihanan kuumana. Minulla oli saappaat ja farkkusortsit jalassa, tukka pitkällä letillä. Perunat lentelivät ämpäriin rytmikkäästi, niin että multa pöllähteli. Puhuimme tulevaisuudesta, joka odotti kulman takana täynnä lupauksia. Puhuimme minun pääsykokeistani ja Tiinan kutsumusammatista. Unelmoimme muutosta suureen kaupunkiin, suureen elämään. Hikisen ja multaisen päivän jälkeen kävelimme rantasaunalle. Kuuma auringonhohde suli sinertäväksi, raikkaaksi kesäyön hämäräksi. Me saunoimme ja uimme, uimme ja saunoimme. Uimme järven yli vastarannalle, jonne ei ollut kilometrinkään matka. Matkalla pysähdyimme polkemaan vettä ja kellumaan.  Muistan ylioppilaskesäni päivät kirkkaina, puhtaina, lujina ja selkeinä - täynnä unelmia ja tähtipölyä. Olin silloin niin valmis pakkaamaan ja muuttamaan uuteen elämääni toiselle puolelle Suomea. Ajattelin olevani vahva ja että osaisin, pystyisin ja selviäis...

Tällä hetkellä elämä on niin tavattoman mutkatonta ja seesteistä, että hämmästyttää. En odottanut mitään hyvää tältä syksyltä, päinvastoin: ajatus opiskelusta ja Opiskelukaupungissa herätti alistunutta ja lamaantunutta epävarmuutta, mielikuvia stressistä ja surusta. Vaikka eihän minulla ole nyt syitä suruun ja masennukseen kuten viime keväällä.  Viime viikkoina olen ollut mukana monenlaisissa kivoissa pikku tapahtumisissa: koulubileissä, pubi-illoissa, kaverin tupareissa. Olen tapaillut Santeria silloin tällöin. Hän on kyllä uskomattoman hauska poika, mutten oikein tiedä, minkälainen suhde meillä on. Minun elämäni on jotenkin pientä hänen elämäänsä verrattuna. Hän tuntee pyörryttävän monia ihmisiä eli on verkostoitunut, toimii ylioppilaskunnassa ja ainejärjestöissä, suunnittelee koko ajan jotain ja on mukana kaikenlaisissa hohdokkaissa, muodikkaissa aktiviteeteissa. Santeri melkein hengästyttää minua. Hän on kiinnostava, rento, sosiaalisesti lahjakas, fiksu, hauska, täynnä...

Olemme bileiden jatkoilla. Virtaamme hälisevänä, iloisena joukkona sisälle yökerhoon. Huomaan aivan ensimmäiseksi Teemun, Juhon, Sonjan ja Millan, jotka istua möllöttävät yhtenä ryhmänä portaikossa. Milla on hengästyttävän sensuelli, tummine hiuksineen ja valtavine, kahvipavun värisine silmineen. En kestäisi katsoakaan Teemua, joka silti vetää minua puoleensa kuin tiheä musta aukko. Jota raivostuttavasti haluan edelleen kuin jäävettä helteessä. Kunnostaudun olemalla muka näkemättä heitä. Ystäväni vilkuttavat ja yrittävät herättää huomioni, mihin vastaan ryntäämällä heidän ohitseen ohimennen nyökytellen, kättä heilauttaen ja etäisesti hymyillen. Meidän nelikkomme on siis hajonnut ja uusi on muodostunut - ja aamen sille. Mutta en hitossa aio mennä viidenneksi pyöräksi. Yö päättyy aika hassusti: raahaamme Riinan kanssa Tiinan luo pari kundia. Heistä toinen on S.; joka on ollut minuun uskollisesti ihastunut koko lukion ajan. Avaamme vielä yhden viinipullon, istumme parvekkeen latt...

Lauantaina pukeuduin valkoiseen, hihattomaan, kellohelmaiseen mekkoon ja sidoin hiukset raskaalle, espanjalaiselle nutturalle niskaani. Joimme Tiinan kanssa proseccoa ja päädyimme terassien kautta yökerhoon. Olin aivan villi, tanssin ekstaasissa, silmät kiinni ja räjähtelin nauramaan. Enkä välittänyt mistään. En nähnyt Millaa. Teemu ja Juho olivat paikalla ja taisivat olla selvin päin. Juho naureskeli minulle hyväntahtoisen huvittuneena, mutta Teemu loi minuun tiiviitä, hymyttömiä katseita. Menin Tiinalle yöksi, ja kun meidän piti nousta torille herneenmyyntiin aamukahdeksalta, olimme kuin kaksi vihamielistä sitruunaa. Silmät valuivat kitkerää vettä ja aivastutti, eikä olisi huvittanut puhua kenenkään kanssa, ei ainakaan ennen puoltapäivää. Mutta mehän skarppasimme ja ei aikaakaan, kun hymyilimme myyntitiskimme takana raikkaina ja pirteinä. Oli kaunis, aurinkoinen, vilkas päivä, ja tori vilisi tuttuja ja turisteja. Venäläiset kävivät ottamassa kanssaan selfieitä matkamuistoksi...

Ajoimme Sannan ja Tiinan kanssa muutaman kymmenen kilometrin päähän rantaan, joka oli aivan uskomattoman upea. Hiekkaranta oli pitkä ja kullanvaalea, täynnä dyynejä. Järvenselkä avautui horisonttiin asti, jossa taivaansininen kohtasi järvensinisen. Olisi voinut  uskoa olevansa aavalla merenrannalla. Pystytimme telttaa ja päädyimme heti juttusille vieressä leiriytyvän porukan kanssa. Teemu telttaili parinsadan metrin päässä isossa seurueessa. Hän huomasi minut, ja heilautti kättään ystävällisen huolettomasti. Katseeni pyrki etsiytymään häneen kuin magneetin vetämänä ja hymyilimme toisillemme. Vihjailua, viipyilevän vetovoiman jännittyminen välillämme. Sitten - en tiedä. Joimme ehkä liikaa - viiniä, tarjottuja bissejä, naukkuja ties kenen pulloista - ja tapahtumat veivät mukanaan. Kaikki oli vähän unenomaista: tuntemattomia, epämääräisiä porukoita, joiden nuotioille istuimme hetkeksi tai pidemmiksi ajoiksi nauramaan, puhumaan ja tutustumaan. Uusia ihmisiä, joihin erkanimme j...

Olen ollut Kotikaupungissa juhlimassa serkkuni Sannan 18-vuotissynttäreitä. Alkuillasta pidimme etkoja Tiinan luona hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Myöhemmin baarissa tapasin yllättäen vanhan ystäväni Timpan, jonka kanssa olen aina tullut erittäin hyvin juttuun. Timppahan on Tuomaksen parhaita ystäviä, ja molemmat olivat samalla tavalla hunningolla yläkouluvuosinaan. Nyt Timppa on AUK:ssa, ja hänestä on tullut varsinainen upseeri ja herrasmies. Hän kertoi aikoneensa tulla sinä iltana yökerhoon Tuomaksen kanssa "vanhoja aikoja muistelemaan", mutta että Tuomaksella ei ollut ollut rahaa. Olin hyvin hämilläni tästä puheenaiheesta, ja vaikka olisin halunnut, en pystynyt kysymään Tuomaksen tarkempia kuulumisia. Sillä pojalla on täysi oikeus vihata minua sen jälkeen, miten häntä kohtelin. Ilta jatkui. Yksi jääkiekkoilija liimautui kintereilleni. Annoin hänelle tilaisuuden, koska hän oli kertakaikkisen söpö näöltään - valitettavasti kuitenkin tylsä jutuiltaan. Oikeas...

Olen tauotta liikkeessä; elän hetkessä nämä kuumeiset, ohikiitävät kesäpäivät. Tanssimme Tiinan ja Annan kanssa yöt läpeensä, väliin vierailen ystävien luona toisissa kaupungeissa. Vietin vuokramökillämme muutamia rauhan täyteisiä, levollisia päiviä. Kesätyökin on tänä vuonna satunnaista eikä sido minua paikalleen. Jarkon kanssa olen viettänyt yhden viikon juhannnuksen tietämillä, emmekä juuri edes soittele. Välillämme on outo vaiettujen ajatusten hiljaisuus. Olemme yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole. Minua pelottaa antautua hänen armoilleen, ja välttelen sitä parhaani mukaan. Annan itsestäni vain pieniä, vilpillisiä palasia. Jokainen omistamisyritys hänen puoleltaan on ajaa minut järjiltäni. Olen alituisesti varuillani ja valmiina pakoon tai vastaiskuun. En halua laskea mitään sen pojan varaan, koska en luota häneen. Ennen luotin häneen enemmän kuin itäiseen auringonnousuun, ja nyt tämä epävarmuus satuttaa syvältä. Tämä kaikki ei tarkoita, että rakastaisin häntä yhtään vähemm...

Vietin biletysviikonlopun kuumassa Savonlinnassa Tiinan entisen kämppiksen A:n luona. Häpeämätöntä, mutta jumalattoman hauskaa. Lauantaina paikallisessa yökerhossa valitsin kylmäverisesti paikan mielenkiintoisimman näköisen pojan, iskin hänet ja juhlin hänen ja seurueensa kanssa koko illan. Sunnuntai oli vielä syntisempi. A:lla oli töitä aamulla, joten hän ei tullut mukaan. Päädyimme Tiinan kanssa A:n entisen poikaystävän kaveriporukkaan kiertelemään baareja ja tanssimaan. Minulla oli sinä iltana sellainen maailmanlopun fiilis, että tunsin olevani kaunis kuin langennut enkeli revityissä farkuissani ja tummanpunaisessa huulipunassani, hiukset auki pitkälle selkään. Yhdessä miehistä, Jonissa oli jotain - kemiaa, sähkölatausta. Hänen katseessaan oli halua ja ihailua, tulenkajoa, avaruuden pimeyttä. Joni oli hyvännäköinen, tyylikäs, älykäs, mielenkiintoinen, kiehtovasti aikuinen. Mutta naimisissa ja pienen vauvan isä. Aikuinen mies osasi kieltämättä puhua, sai tuntemaan naiseksi eikä ...

Rannassa. Joku kaataa veitset ja haarukat hiekkaan, sytytetään notskia. Tulen kajo alkaa lämmittää nopeasti, riisun nahkatakin ja kengät, kaivan varpaat hiekkaan. Tiina tuo minulle olutpullon. Jami istuu toisella puolen nuotiota, ja näppäilee kitaraa hiljaisena, mietteissään. Yksi pojista istahtaa hänen viereensä. Jami havahtuu ajatuksistaan ja hymyilee lämpimästi; he alkavat laulaa. Tiina ja minä istumme hiekassa ja puhumme, puhumme. Sitten Tiina sanoo hiljaa, että Jami katsoo minua. Minä en sitä katsetta huomaa - päinvastoin minusta näyttää, että hän on uppoutunut musiikkiin ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Tunnen itseni idiootiksi. Myöhemmin olen joutunut eroon Tiinasta, nojaan kuistin kaiteeseen ja katselen sumuiselle järvelle. Jami nousee vaivihkaa muiden seurasta ja tulee viereeni nojailemaan eikä sano mitään. "Itseasiassa miun piti juonitella hirveesti, että pääsisin tänne", sanon - olenhan tullut jotain selittääkseni. Hän hymyilee, ja välillämme hiertäny...

Tiina kertoo  Jamin  sanoneen hänelle myrkyllisesti: "Sulla on  tosi kiva  serkku." Olen tuntenut outoa rauhattomuutta ja epävarmuutta omista tunteistani, ja tämän kuullessani minut valtaa epäasiallinen paniikki ja levottomuus. "Tuu meidän kesän päättäjäisbileisiin, selvitätte asianne siellä", Tiina ehdottaa, ja järjenvastaisesti suostun.  Kesän viimeinen, aurinkoinen mutta myrskytuulinen viikonloppu saapuu. Minua vaivaa pelko tulevasta illasta, mutta en osaa pysäyttää tapahtumia, jotka vyöryvät eteenpäin. Menen alkuillasta kaupungille ja satamaan Anun ja Jarkon kanssa uudessa miniminihameessa ja sinisensuloisessa paidassa. Kesätapahtumassa on valoja, musiikkia, esityksiä, valtavasti ihmisiä. Nojaamme Jarkon kanssa toisiimme. Jarkon kädet ovat tiukasti ympärilläni pitämässä kylmää loitolla, hän nojaa leukaansa päälakeeni. Tuuli kieputtaa hiuksiani villisti ympäriinsä ja yrittää tarttua hameeni helmoihin. Tuomas  seisoo ystävineen vähän matkan pää...

Anu ja minä olemme kolmatta kertaa Rillossa tällä viikolla ja törmäämme melkein heti Tiinaan. Juttelemme niitä näitä, kunnes Tiina sanoo, että  Jami  on täällä. Samassa huomaankin hänet pöydässä hieman kauempana. Ilta muuttuu heti. Olen tietoinen Jamista, ja se on omituinen sekoitus levottomuutta, innostusta, ihastusta ja huonoa omaatuntoa. Sitten hän näkee minut, katsoo minua ja näyttää aivan sanoinkuvaamattomalta; hänen silmissään on jotain, jotain - vakavaa, miettivää. Juhannuksen jälkeen Tiina on kertonut, että Jami on patologinen naistenmies. Tiedän, kuinka monta tyttöä hänellä on ollut ja kuinka kokenut hän on. Ja  tiedän olevani tyhmä. Silti en mahda itselleni mitään: lapsellinen sydämeni, silitystä kaipaava sydämeni hakkaa.  Kierrämme Anun kanssa ympäri ravintolaa ja olemme törmätä Jamiin. Teemme naurettavan äkkipysähdyksen ja u-käännöksen, mutta pakeneminen ei onnistu. Jami koskettaa olkaani takaapäin ja on yhtäkkiä vieressäni yhtenä hymynä. Hän t...

Kesälavalla on paljon tuttuja, Tiinan ja Sannan ystäviä, omia rippileirikavereitani ja uuden kesätyönantajani poika. Kävelemme välillä rantaan ja välillä lavalle, juttelemme ihmisten kanssa, nautimme valoisasta, leppeästä illasta. Yhtäkkiä Jami kaappaa minua käsivarresta ja huomauttaa minun luvanneen hänelle tanssin. Se on totta, joten kohautan nauraen olkapäitäni ja seuraan häntä sisälle tanssilavalle. Jami osoittautuukin erinomaiseksi tanssijaksi; hän on päättäväinen, intuitiivinen - minä vain olen vietävänä, jopa my left footinkin unohtaen. Tanssimme valssia, humppaa, jenkkaa - savunhajuiset hiukseni lentävät pääni ympärillä, kun hän pyörittelee minua. Minä vain nauran ääneen, koska on niin yksinkertaisesti hauskaa. Viatonta hauskanpitoa, rytmin, musiikin, nuoruuden ja yöttömän yön tähden. Kun tanssimme tangoa kadonneina hetkeen, uponneina musiikin kiihkeyteen, hän pyöräyttää minut terävään käännökseen, yhtäkkiä katseemme kohtaavat ja hetken - hetken. Myöhemmin yöllä palaamm...

Jarkko ei päässyt lomille, ja minua odotti kaupunkijuhannus. Tiina ja Sanna pelastivat minut mukaansa Tiinan uudella, herttaisella pikku-Fabialla. Ajelimme uimaan leirikeskukseen, jossa Tiina on kesätöissä ja joka on lyhyen matkan päässä kesälavasta. Pukeuduimme päärakennuksella. Istuin sängyn laidalla pesemässä hampaita, kun käytävältä alkoi kuulua viheltelyä. Kohta ovesta kurkisti hymyilevä, pitkätukkainen poika. Huoleton hymy vaihtui ällistykseen, kun hän huomasi minut. Tervehdin muina miehenä hammasharja suussani. Onneksi Tiina kolisteli juuri silloin paikalle katkaisemaan häkeltyneen hiljaisuuden ja esittelemään meidät. Poika oli Jami, yksi leirikeskuksen ohjaajista, joka oli jäänyt paikalle juhlimaan juhannusta.  Loput ohjaajista pelasivat futista rakennuksen takana kentällä. Mekin siirryimme kentän laidalle katselemaan peliä. Aurinko lämmitti hennosti olkapäitäni, jotka uutukainen off-shoulder-paitani paljasti. Jalassani oli sievät sandaalit ja ohuet hippihousu...

Viime viikolla menimme Anun kanssa Helsinkiin tapaamaan  Tiinaa . Tiinan uuteen perheeseen kuuluu hänen äitinsä mies ja tämän poika, joka on saman ikäinen kuin me. Myös Leena oli kotosalla. Mummo soitti juuri ennen lähtöämme kertoakseen paistaneensa valtavat määrät karjalanpiirakoita. Voisi ajatella, ettei niihin voi kyllästyä, mutta meidän perheessä näin on päässyt käymään. Meillä on pakastinkin täynnä piirakoita. Sain sitten kuningasajatuksen viedä tuoreita karjalanpiirakoita tuliaisiksi Helsinkiin, ja ne tekivätkin hyvin kauppansa. Tiinan perheen mielestä oikea piirakoita leipova karjalaismummo taisi olla jotenkin eksoottinenkin. Kävimme tyttöjen kanssa kaupungilla ja Linnanmäellä, juttelimme ja nauroimme myöhään yöhön. Kaiken sen ilonpidon ja naurun takana olin kauhuissani. Kuukautiseni olivat myöhässä, mitä ei ikinä tapahdu. Olen tavallisesti tarkka kuin kello. Laskin päiviä ja öitä, ja päädyin siihen juhannukseen. Olin kauhunsekaisen varma että jos olen raskaana, n...

Menimme Sannan ja Tiinan kanssa paikalliselle kesälavalle. Siellä oli paljon serkkujeni tuttavia, ja kiertelimme ympäriinsä jutellen ihmisten kanssa. Sannan rippileirirakkaus oli soittamassa, ja seurailimme häntä. Yksi poika kiinnitti minun huomioni, sellainen viileän tyylikäs, vaalea nuorimies. Siellä pikkupaikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, ja pian saimmekin kuulla Anssin tyttöystävän siskolta, että kyseinen poika oli kesämökkiläisiä ja oli ihastunut Sannaan.  Mikä pettymys. Sanna ei innostunut ajatuksesta yhtään, koska hänellä oli silmiä vain Veikolle. Poika hymyili välillä valloittavasti Sannalle, joka vastasi ylimielisillä mulkaisuilla. Ihailen Sannan itseriittoisuutta, hänellä kun ei ole minkäänlaista miellyttämisen pakkoa. Joskus ennen puoltayötä linnoittauduimme soittajien takahuoneen oven eteen odottamaan Veikkoa. Sannan ihailija tunkeutui väkijoukon halki määrätietoisesti luoksemme, ja sanoi minulle: ”Lähetsä tanssimaan?”  Siis minulle. Sanna ja minä va...

Vietän perinteiseen tapaan hiihtolomaa serkkujeni luona maalla. Hiihtämään ei ole päässyt, koska ladut hupenevat päivien lämmetessä. Ilmassa tuoksuu ihanasti keväälle, leudoille länsituulille, sulavalle lumelle - ja jollekin määrittelemättömän jännittävälle ja lupaavalle. Sanna on minua kaksi vuotta nuorempi ja Tiina kaksi vuotta vanhempi. Molemmat sisarukset ovat hyvin erilaisia, mutta tulen kummankin kanssa hyvin toimeen. Olen aina halunnut oman siskon - siskoa ei ole, mutta onneksi on rakkaita serkkuja. Sanna on tulinen ja äkkipikainen, hurmaavan persoonallinen ja itsenäinen sielu. Tiinalla taas on jalat maassa ja lämmin sydän. Tiina asuu ja opiskelee itse asiassa jo kaupungissa, mutta tuli maalle hiihtolomaa viettämään hänkin. Anssi-serkkuni näyttää hätkähdyttävästi nuorelta Tom Cruiselta, ja taisin olla häneen pienenä vähän ihastunutkin. Olemme paistaneet lettuja ja pelanneet korttia. Yöllä valvomme pikkutunneille. Iltapäivisin serkkujeni perhe linnoittautuu katsomaan hii...

Olin eilen Anun kanssa jouluostoksilla. Kaupunki oli täynnä hyörinää ja vilinää, ja jouluvalot loistivat harmaassa hämärässä. Näemme tietysti joka päivä koulussa, mutta muuten olemme tavanneet aika harvoin tämän syksyn aikana. Anu on tietysti paljon Ilen kanssa ja minä Jarkon, sitten on koulu ja harrastukset. Siksi oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan. Anu tuo aina parhaat puoleni esiin: hänen kanssaan olen hauskempi, fiksumpi ja täynnä loistavia ideoita. Tiina oli käymässä isänsä luona, ja menimme suoraan kaupungilta hänen luokseen. Oli mahtavaa tavata Tiinaakin. Hänellä on ollut aikamoinen syksy: uusperhe, uusi kaupunki, vaativa koulu ja uudet ystävät. Teimme ruokaa yhdessä ja juttelimme kaikenlaisesta - mutta emme kaikesta. Emme keskustelleet minun seurustelustani ja poikaystävästäni. Aihe on tabu Leenan takia. Leena tulikin kotiin jossain vaiheessa iltaa Satun kanssa, ja he liittyivät seuraamme. En tiedä, mistä ajatus syntyi, mutta yhtäkkiä katsoimme filmejä ja valokuvia vi...

Ystäväni Tiina muutti Helsinkiin ja käy erikoislukiota. Olen tietysti onnellinen hänen puolestaan. Hän on niin erikoislaatuinen ja älykäs, että tuntuikin aina etteivät hänen unelmansa mahdu tänne pikkukaupunkiin. Nyt hänellä on mahdollisuus olla muiden yhtä fiksujen ihmisten ympäröimänä. Ja hän rakastaa tanssimista, ja siellä hän saa parempaa valmennusta. Mutta minä kaipaan häntä. Huomaan joka päivä, kuinka ison aukon hän on jättänyt jälkeensä minun elämässäni. Tiina on täällä käymässä nyt viikonloppuna. Hän laittoi minulle eilen viestiä. Sanoin Tiinalle puhelimessa, että oli ihana tavata häntä ja totta kai hän on Anun ja minun illan ainut ohjelma. Tiina liikuttui, ja sovimme tapaavamme jäätelökioskilla kuudelta. Soitin sitten heti Anulle kertoakseni, mitä olimme suunnitelleet. Hän selitti jotain, että Ilellä on bileet, joista hän ei muka voi olla poissa.  Olin niin vihainen ja pettynyt Anuun: hän on tavannut Ilkan joka päivä ja Tiinaa tuskin kuukauteen. Ei hänellä enää ol...

Kesä meni, enkä ehtinyt kirjoittaa. Tapahtui paljon - ja jäi tapahtumatta. Tiina muutti Helsinkiin loppukesästä - hän menee siellä kouluun ja asuu äitinsä luona. Kävin Tiinan luona heinäkuun lopussa. Kävimme Lintsillä, leffassa, kansallismuseossa, Heurekassa ja turnajaisissa. Ja kaupungilla shoppailemassa, tietty. Anun kanssa pyörittiin kaupungilla ja kaupunkifestareilla kaikki ne helteiset, ihanat kesäyöt. Anu alkoi seurustella yhden pojan kanssa. Minäkin treffailin pari kertaa yhtä opiskelijaa, mutta hän oli kuusi vuotta minua vanhempi ja - ei siitä tullut mitään enkä ollut häneen edes ihastunut. Koulu on nyt toden teolla alkanut. Luokallani on 30 tyttöä ja vain viisi poikaa! Kaikki ovat oikein mukavia - no, on mukana muutama pistaasikin. On tosi outoa, kun kaikki viittaavat kilpaa opettajien kysyessä jotain. En ole oikein tottunut siihen, että muilla kuin itselläni olisi kunnianhimoa ja motivaatiota koulun suhteen. Tuomas on rinnakkaisluokalla.  Ensimmäisinä koulupäivin...

Aina kun vilkaisen peiliin, näen tuollaiset välkkyvät silmät ja säteilevän hymyn. Olen niin hyvilläni tänään, että suorastaan hyrisen. Sydämessäni vapisee ja minun on vähän väliä huokailtava.  Tapasin eilen Tuomaksen. Kaupungilla, yöllä.  Olin Tiinan ja Anun kanssa, Leena oli hommannut meille lonkkupullot. Näimme paljon tuttuja, ja oli kivaa. Anu huomasi viime perjantaisen ihastuksensa ja Tiina tapasi rallikuskin Tampereelta. Seurasimme juuri tamperelaisia, kun Tuomas tuli kulman takaa vastaan. Hän oli vähän humalassa ja halasi meitä kaikkia tervehdykseksi. Puhuimme kaikenlaista, kerroimme miten kesä on mennyt. Tuomas katsoi minua koko ajan silmiin ja hymyili. Kaikki sanomattomat sanat välillämme - minusta tuntui kuin olisin voinut lukea ne hänen katseestaan.  Anu ja Tiina kirkuivat naurusta myöhemmin: "Näitsie miten se kattoi Niinaa! Niin kuin nälkäinen kissa!" Tuomas pyysi meitä tänään kaupungille. Voi että, minun on päästävä! Kunpa Anu ja Tiina voisi tul...