Kitaransoittoa, yösaunomista ja selityksiä

Rannassa. Joku kaataa veitset ja haarukat hiekkaan, sytytetään notskia. Tulen kajo alkaa lämmittää nopeasti, riisun nahkatakin ja kengät, kaivan varpaat hiekkaan. Tiina tuo minulle olutpullon. Jami istuu toisella puolen nuotiota, ja näppäilee kitaraa hiljaisena, mietteissään. Yksi pojista istahtaa hänen viereensä. Jami havahtuu ajatuksistaan ja hymyilee lämpimästi; he alkavat laulaa.

Tiina ja minä istumme hiekassa ja puhumme, puhumme. Sitten Tiina sanoo hiljaa, että Jami katsoo minua. Minä en sitä katsetta huomaa - päinvastoin minusta näyttää, että hän on uppoutunut musiikkiin ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Tunnen itseni idiootiksi.

Myöhemmin olen joutunut eroon Tiinasta, nojaan kuistin kaiteeseen ja katselen sumuiselle järvelle. Jami nousee vaivihkaa muiden seurasta ja tulee viereeni nojailemaan eikä sano mitään. "Itseasiassa miun piti juonitella hirveesti, että pääsisin tänne", sanon - olenhan tullut jotain selittääkseni. Hän hymyilee, ja välillämme hiertänyt kylmä tunnelma lauhtuu heti. En tunne enää itseäni pahaksi noidaksi. Kun katson häntä silmiin, olen rehellinen ja viaton. Selitän kaiken, mitä olen halunnut selittää sen painajaismaisen yön jälkeen. "Miksei", Jami sanoo, "jos joku ihminen tuntuu viehättävältä, niin miksei se voisi sitten olla selvä?" Puhumme elämästä, ja hajanaiset mietiskelymme leijaavat öisen taivaan yllä. Hän kiehtoo kokematonta tytönsydäntäni, ja haluan ottaa hänestä selvää. Mutten ole rakastunut häneen, en häneen.

Jarkko on luvannut olla kuskinani ja tulee hakemaan minua isän autolla. Hän harppoo kuistille itsevarmoin askelin, pitkänä ja komeana. Jami ja Jarkko mittailevat toisiaan katseellaan samalla kun vaihtavat muutaman kohteliaan lauseen. Sitten Jami nousee ja luovuttaa. Hän palaa takaisin nuotiolle kitaransa luo. Näen ja kuulen, kun hän alkaa hiljaa soittaa. Jarkko taas kohauttaa olkapäitään ärtyneesti, kun ilmoitan menevämme vielä tyttöjen kanssa yösaunaan. Hän ei tunne eikä halua tuntea näitä ihmisiä. Hänkin menee istumaan nuotiolle ja alkaa selata puhelintaan. Huomaan olevani humalassa, koska en yhtään piittaa aiheuttamastani sotkusta ja koko naurettavasta tilanteesta.

Pimeässä saunassa me tytöt juomme olutta, puhumme ja kikatamme. Kuu loistaa kuin intiimi, salaperäinen lamppu. Usva kieppuu tumman järven yllä savukiehkuroina. Juoksemme rantaan pyyhkeisiin kietoutuneina. Jarkon ohi, Jamin ohi - nopeasti, en vilkaisekaan heihin päin. Ponkaisemme laiturilta kylmään, musteensiniseen veteen, alastomina, valkeina yötä vasten, ärsyttävästi nauraen.

Olen kotona vasta viideltä. On tullut valoisaa. Olen kotona, omassa huoneessani, Jarkon vieressä. Ajattelen raukeasti, että tämä kesä päättyy nyt, näin. Kesä päättyy, ja kaikki tämä hulluus sen mukana.