Ei rakkaustarina, vaan kierre.

Kävin tänään psykologilla. En ollut etukäteen suunnitellut, mitä sanoisin. Epäverbaalinen kun olen, niin aluksi oli vaikea avautua. Osaan kyllä nimetä ongelmani ja se on tämä: Jarkon ja minun suhde on jo kauan kiertänyt hyvin epätervettä ympyrää. Suhteemme on kierre, jonka vaiheita emme osaa kumpikaan katkaista. Eroamme, palaamme yhteen, eroamme ja palaamme yhteen. Edes tämä viimeinen ero ei ole aito, terve ero, vaan kierteen vaihe. Jarkko on alkanut metsästää minua jälleen. Vastoin omaa sydäntäni ja tervettä järkeäni tunnen sairasta houkutusta antautua saalistettavaksi. Erot ja yhteenpaluut ovat niin täynnä elämääsuurempia tunteita, että ne ovat meille jo kuin huumetta, dopamiinikoukkuja. Rakennamme tätä draamaa, jotta voimme tuntea elävämme. Koska olemme jo riippuvaisia draamasta.

Ensimmäinen askel oli siis todeta ja myöntää tämä: Kyseessä ei ole rakkaustarina. Kyseessä on kierre, joka pitää oppia katkaisemaan. Toinen askel oli hakea apua. 

Nyt minulla on hyvä olo ja tunne, että olen yrittämässä jotain uutta päästäkseni elämässäni eteen päin. Ja päästääkseni myös Jarkon eteen päin. Me molemmat tarvitsemme uuden alun, uuden huomisen.