Mansikkapelloilla, ikuisesti

Valmistauduin ensimmäiseen tenttiviikkooni väärin ja epäkypsästi. Ensin en kantanut tenteistä mitään huolta ja kaksi viimeistä viikkoa luin paniikissa aamusta iltaan. Jouduin perumaan kauan suunnitellun Tiinan ja Katin vierailun lukemiseni takia, mikä harmitti aivan mahdottomasti. Olin odottanut ystäviäni kylään pitkään ja suunnnitellut kaikkea hauskaa yhteistä tekemistä. Opin, että lukutekniikka ei enää voi olla samanlainen kuin lukiossa. Pitää opetella lukemaan olennaiset ja vain olennaiset asiat, eikä kaikkia. Luultavasti tenttini menivät kohtalaisesti, joten ainakaan uhraukseni eivät menneet hukkaan. Veli tuli syyslomansa aluksi luokseni viime perjantaina, ja meillä oli herttainen, lämmin ja iloinen viikonloppu. Kiersimme katsomassa kirkkoja, rakennuksia ja katuja. Kaupunki oli todella edukseen kirkkaassa, kylmässä säässä ja kullan ja punaisen ruskan hehkussa. Ostin ensimmäistä kertaa ruokaa opiskelijan budjetista välittämättä. Iltaisin nauroimme ja puhuimme myöhään yöhön....

Jarkko tuli takaisin Kuopiosta ja katselimme kuvia hiihtolomaltamme maalta. Meillä oli erinomaisen ihanaa - siihen asti, kun kerroin hänelle etelä-suunnitelmasta. Hän loukkaantui ja kysyi, miksi en ollut halunnut lähteä hänen kanssaan ja miksi en ollut kertonut tästä aikaisemmin. Hän sanoi, etten rakasta häntä ja että hän taitaa korvaantua yhtä helposti kuin Ile. Minä taisin ansaita sen. Onneksi hän leppyi. Olen kuitenkin vähän down ja melkein toivon, etten olisi lähdössä mihinkään Algarveen. Mitä on Algarve, sininen meri, kuuma hiekka ja hullut yöt verrattuna Jarkkoon ja hänen rakkauteensa. Mutta jos minä en lähde - jos en elä kuin mieletön - jos ensi kesästä tulee samanlainen kuin viime kesästä, yhtä surullinen, yksinäinen ja ankea. Minä en vain... en vain kestä. Minun on pakko elää ja tarttua tilaisuuksiin. Tulevaisuus: seitsemän viikkoa koulua, kesäduuni, illat satamassa, valkeat kesäyöt, polttavat hiekkarantapäivät, tyyni järven selkä ja lokkien huuto, ranta...

Minulla on synkkä salaisuus, joka koskee ensi kesää. Anu ja minä aiomme lähteä etelään heinäkuun lopulla, kahdestaan. Suunnitelma sai alkunsa pari päivää sitten kotimatkalla. Olimme olleet kaupungilla, meillä oli eka kertaa kevättakit yllä ja tennarit jalassa. Aurinko paistoi, ja pyörätie oli kuiva. Tietysti puhuimme kesästä - me puhumme usein kesästä. Koulukaverimme ovat lähdössä elokuussa Kreikkaan, ja haaveilimme, miten ihanaa olisi päästä etelään ja varsinkin tyttöporukassa. Hetken ajoimme hiljaa kumpikin unelmiinsa vajonneina. Saimaan selkä näytti siltä kuin se sulaisi jään alta hetkenä minä hyvänsä. Lokit huusivat ja leuto kevättuuli hulmutti hiuksia. Anu katsoi minuun ja sanoi "Mitä jos lähdettäis?" Anun kanssa kaikki käy niin nopeasti. Samana iltana puhuimme molemmat vanhemmillemme, jotka näyttivät varovaista vihreää valoa. Seuraavana iltana roikuimme matkatoimistojen sivuilla. Matkabudjetti ja -puvustokin on jo melkein suunniteltu. Jarkko on Toisessa kaupu...

Tänään heräsimme aika myöhään ja melkein myöhästyimme laivamatkalta Symin saarelle. Otimme taksin, niin ehdimme. Matka kesti kaksi tuntia, ja olin suurimman osan ajasta itsekseni. Vaeltelin ympäri laivaa ja istuskelin siellä täällä. Tutustuin noin 10-vuotiaaseen amerikkalaiseen tyttöön nimelta Catherine.  Oli ihanaa katsella merelle: turkoosia vettä silmänkantamattomiin ja joskus yksinäinen purjevene. Symi oli vuoristoinen; uusklassiseen tyyliin rakennetut talot näyttivät seisovan toinen toisensa päällä korkeilla vuorenrinteillä. Oli miellyttävän hiljaista, lukuun ottamatta kissoja, joita oli vielä enemmän kuin Rhodoksella. Ostin Sannalle tuliaisiksi pesusienen ja äiti osteli mausteita. Kävimme merenkulkuluostarissa, joka oli hyvin kaunis ja harras. Paluumatkakin kesti noin kaksi tuntia. Monet nukkuivat laivassa, ja minäkin torkahdin. Tapasimme Veljen kanssa pikkuisen kreikkalaistytön, joka lauloi ja leikki kanssani olkihatulla. Veljen aurinkolaseille hän nauroi katketakse...

Jos eilen oli ihastuttava päivä, niin tänään oli raju ja tapahtumarikas. Nukumme Veljen kanssa samassa huoneessa. Veli kävelee unissaan. Hän herätti minut yöllä kaksi kertaa, ja halusi vaihtaa sänkyä. Aamulla hän ei muistanut yöllisistä puuhistaan mitään... Antti suuttui matkaoppaiden info-tilaisuudessa, koska ei halunnut lähteä retkelle kyläjuhlille. En kyllä minäkään, se on niin TURISTIMAISTA. Lähdimme kahdestaan kaupungille, ja karistimme porukat kannoiltamme. Vaelsimme pitkin ja poikin. Talot olivat kalkittuja ja kadut hyvin kapeita. Palmut reunustivat katuja, ja kissoja pyöri jaloissa, samoin koiria. Kreikkalaiset ovat ihania, vilkkaita ja ystävällisiä. Paluumatkalla hotelliin rantatiellä löysimme tieltä kaksi täyttä tupakka-askia, jotka viskasimme pusikkoon.  Kävimme uimassa Ellin rannassa. Oli tosi kuuma, ja olen rakastunut mereen - se on jotain käsittämätöntä, mystistä. ( Ei kyllä maistu hyvältä. ) Näin kyllä tänään Hänen Täydellisyytensäkin kerran, hotellin te...