Lepattavia ihastuksentunteita

 

Elämässäni on uusia miehiä. Se on hauskasti kutkuttavaa ja poreilevan kevyttä kuin kupliva kuohuviini. Painavat, koko nuoruuteni kestäneet suhteeni Jarkkoon ja Tuomaaseen ovat viimein päättyneet kumpikin lähes samoihin aikoihin. Nyt en etsi mitään vakavaa. Tuntuu vain ihanan hauskalta huomata kokevansa vetovoimaa, kiinnostusta ja lepattavia ihastuksentunteita pitkästä aikaa. 

Töissä on yksi opiskelijapoika, Tommi, joka on saanut sydämeni rytmin jonkin verran kiihtymään. Hän on sellainen super itsevarma, sanavalmis ja fiksu tyyppi, ja olemme tulleet mainiosti toimeen. Tommi asuu melkein naapurissa, ja yhtenä iltana päädyin hänen luokseen baari-illan jälkeen. Mitään ei siis tapahtunut. Joimme teetä ja juttelimme. Keskustelu meni ehkä enemmän niin, että minä kuuntelin ja hän puhui. Sen illan jälkeen jäin miettimään, että olenko sitten ihastunut vai en. Kunnes yhtenä iltapäivänä Mila soitti minulle katuvana ja tunnusti suudelleensa Tommin kanssa. Milahan on tosi flirtti ja testaa mielellään, mihin viehätysvoimansa riittää. Kyseessä oli joku tällainen lapasesta lähtenyt hetkellinen huuma. Tunsin hienoista mielipahaa, mutta lopputulemana päätin kaksi asiaa. Että Mila oli joka tapauksessa reilu, kun kertoi. Ja että en tuhlaa Tommiin enempää aikaa. 

Olen käynyt treffeillä yhden Veljen kaverin kanssa. Suloinen, nuori poika. Toi minulle kukkia, vei syömään ja oli jotenkin liikuttavan ihastunut. Mutta en halunnut mennä yhtään askelta pidemmälle juurikin Veljen takia. Liian monimutkaista.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: Treeneissä on eräs nuori mies, johon olen ihastunut kaukaa - vähän kuin idoliin. Hän on käsittämättömän taitava ja tekee akrobaattisia temppuja ja hyppyjä huolettoman helposti. Ja on niin saamarin komea, että kipeää tekee: pitkä, sulava, tummatukkainen. Minut on suorastaan hypnotisoinut tapa, jolla hän treenaa. Hän keskittyy täydellisesti liikkeidensä harjoitteluun, katoaa niihin täysin itsetiedottomasti eikä huomaa mitään häiriöitä. 

Eikä siis onneksi huomaa myöskään ihailevaa tuijotustani tatamin toiselta laidalta.

Uusi alku

 Olen saanut uuden alun, josta haaveilin ja jota kipeästi tarvitsin. 

Duuni ei ole oman alani töitä, ja se on raskasta ja hektistä, mutta hauskaa. Viihdyn. Palkkani tuntuu ihan ylellisyydeltä opintotuella kituuttamisen jälkeen, ja rahoitan sillä hyvin opintojen loppuvaiheen. Erityisen hauskaa ja virkistävää on olla osa työporukkaa. Työkaverit ovat kanssani samaa ikäluokkaa: toiset ovat opiskelijoita Kotikaupungin yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, toiset viettävät töissä välivuotta lukion tai ammattikoulun jälkeen. 

Parhaiten olen tutustunut Veljeni ikäiseen Milaan, joka on tosi välitön ja superhauskaa seuraa. Mila on kaunis kuin mikä ja hyvin flirtti, ja hänen ympärillään pyörii aina poikien muodostama ihailijajoukko. Valitettavasti hän on itse eniten ihastunut yhteen päällikköömme, joka on kihloissa. 

Toinen uusi tuttavapiirini on muodostunut harrastuksen kautta. Marian poikaystävä kävi edellisenä kesänä treenaamassa Kotikaupungissa korealaista kamppailulajia. Hän kehui kovasti paikallista seuraa ja porukkaa, ja suositteli lajia minulle uudeksi harrastukseksi, kun nyt kerran muutin takaisin tänne. Sain houkuteltua kaveriksi peruskurssille Mikon, Veljen lapsuudenystävän. Pyöräilemme siis yhdessä pari kertaa viikossa treeneihin. Peruskurssilaisia on noin kymmenen ja vanhempia harrastajia suunnilleen saman verran. Teemme yhdessä alku- ja loppulämmittelyt ja venyttelyt. Kivaa ja rentoa.