Mansikkapelloilla, ikuisesti

Heräsin juuri uskomattoman tiiviistä päiväunesta. Unessa opiskelin rekkakuskiksi. Meillä oli liukkaalla ajamisen tunti menossa. Seisoimme jään laidalla luistimet jalassa, ja Timppa demonstroi ajamista. Hän kaahasi pelottavaa vauhtia. Mutkassa rekka joutui vesiliirtoon ja alkoi kieppua ympäri, ympäri lähestyen sulaa kohtaa, jossa jää saattoi pettää. Me oppilaat huusimme ja peitimme silmämme, samalla tietäen että Timppa oli niin taitava, ettei mitään tapahtuisi. Yhtäkkiä rekka vain katosi ja Timppa luisteli pitkin jäätä tehden salchoweita ja axeleita. Sitten hän otti minua kädestä, lennätti minua pitkin jäätä ja laskeuduimme vaakaan, jossa liuimme uljaasti ja tyynesti. Sitten jää katosi. Seisoimme vastakkain hämärässä huoneessa. Timppa veti minut ihan lähelle, hautasi molemmat kätensä syvälle tukkaani ja suuteli hitaasti minua huulille. Kiersin jalkani hänen ympärilleen, ja hän nosti minut pöydälle. Kätemme vaelsivat toistemme kehoilla ja suutelimme. Sitten Timpan piti ehdotto...

Olen ollut Kotikaupungissa juhlimassa serkkuni Sannan 18-vuotissynttäreitä. Alkuillasta pidimme etkoja Tiinan luona hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Myöhemmin baarissa tapasin yllättäen vanhan ystäväni Timpan, jonka kanssa olen aina tullut erittäin hyvin juttuun. Timppahan on Tuomaksen parhaita ystäviä, ja molemmat olivat samalla tavalla hunningolla yläkouluvuosinaan. Nyt Timppa on AUK:ssa, ja hänestä on tullut varsinainen upseeri ja herrasmies. Hän kertoi aikoneensa tulla sinä iltana yökerhoon Tuomaksen kanssa "vanhoja aikoja muistelemaan", mutta että Tuomaksella ei ollut ollut rahaa. Olin hyvin hämilläni tästä puheenaiheesta, ja vaikka olisin halunnut, en pystynyt kysymään Tuomaksen tarkempia kuulumisia. Sillä pojalla on täysi oikeus vihata minua sen jälkeen, miten häntä kohtelin. Ilta jatkui. Yksi jääkiekkoilija liimautui kintereilleni. Annoin hänelle tilaisuuden, koska hän oli kertakaikkisen söpö näöltään - valitettavasti kuitenkin tylsä jutuiltaan. Oikeas...

Elän hengästyneitä rakastumisen päiviä toinen jalka tässä hetkessä ja toinen menneisyydessä. Tuntuu kuin kävisin jatkuvaa vuoropuhelua neljätoistavuotiaan itseni kanssa, jonka haaveita nyt elän todeksi. Tuomas, joka oli vuosia kaunein uneni, muuttuu päivä päivältä todellisemmaksi, lihaksi ja vereksi. #ThrowbackThursday - taustoja Tuomaksen ja minun tarinaan Yhdeksännellä luokalla olin rakastunut Tuomakseen, mutta flirttailin hänen parhaan ystävänsä kanssa. Timo oli vanha kaverini, ja meillä oli paljon historiaa ja luontevat välit. Jos istuimme tunneilla lähekkäin, kinastelimme, juttelimme ja nauroimme tauotta. Tulimme erinomaisesti toimeen, ymmärsimme toisiamme, ja minusta tuntui, että voin sanoa hänelle mitä tahansa. Samaan aikaan en voinut sanoa Tuomakselle juuri mitään. Olin halvaantua, jos yritinkin. Muistan hyvin, miten sydämeni alkoi takoa, kädet menivät hervottomaksi ja kaikki sanat, kaikki ajatuksetkin katosivat päästäni. Tuomas katseli Timppaa ja minua usein luokan tois...

Jarkolla on viikonloppuvapaa, ja olimme eilen elokuvissa. Istuimme jo paikoillamme, minä nojasin hänen olkapäähänsä ja hän piti kättään reiteni päällä. Yhtäkkiä näin Tuomaksen ja Timpan sisään tulvivan väkijoukon seassa. He tähyilivät omia paikkojaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin äkillisestä pelosta, että mitä jos Tuomas huomaa minut Jarkon kanssa. Mitä jos hän pitää minua petturina. Ensisäikähdyksissäni mieleni teki melkein mönkiä penkin alle piiloon. Sen sijaan vajosin tuolissani vähän syvemmälle ja heilautin tukan silmilleni. Mitään muuta ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kukaan huomannut ketään. Tämän sunnuntaipäivän olen sitten sekä hävennyt että ihmetellyt käytöstäni ja potenut syyllisyyttä ristiriitaisista, käsittämättömistä tunteistani. Miksi minusta tuntui, ettei Tuomas olisi saanut nähdä minua poikaystäväni kanssa? Olen seurustellut melkein vuoden, eikä se ole mikään salaisuus. En ole ollut missään kontaktissa Tuomaaseen  sen perjantain  jälkeen, kun yllättä...

Perjantai-iltana lähdin Ailan kanssa kaupungille. Kuuma, päihdyttävän auringonhehkuinen ilta, joka vaihtui nopeasti viiltävän viileäksi yöksi. Kiertelimme rutiininomaisesti ympäriinsä, monta, monta kierrosta - kunnes noin miljoonannella kierroksella törmäsin Tuomakseen. Pysähdyin hänen eteensä. Hän oli vähän humalassa ja hymyili huolettoman iloisesti, kädet syvällä kauhtuneensinisen farkkutakin taskuissa. Tällä kertaa ei ollut häivettäkään siitä kiusaantuneisuudesta ja epävarmuudesta, joka leijui ympärillämme kun kohtasimme yhtä yllättäen  edellisen kerran . Aloimme muitta mutkitta jutella ja jatkoimme kiertämistä yhdessä. Tapasimme monia entisiä yläkoulun aikaisia tuttuja ja pysähdyimme juttelemaan kaikkien kanssa. Timpankin - yhden Tuomaan parhaista ystävistä ja minun kaverini jo alakoulun ajoilta. Timpan kanssa me vähän niin kuin imitoimme seurusteluakin noin yksitoistavuotiaina, norkoilimme huoltoasemalla, leikimme lumisotaa koulun pihalla ja meille kotiin tullessaan T...

Tänään on kevätjuhla. Viimeinen päivä. Viimeinen ja ensimmäinen päivä. Me näytämme kaikki niin juhlallisilta. Minä itsekin. Timpalla on solmio. Tuomaksella on musta puvun takki, jonka hihat hän on käärinyt ylös. Luoja, kuinka kaunis hän on, kuinka ihanasti kimmeltää paksu, kultainen ketju hänen ranteessaan. Näen sen viimeistä kertaa tänään. Tiedän sen. Juhlasalissa kädet hikoavat ja sydän hakkaa. On ihmeellinen, haikea, hengästynyt olo. Kuoro laulaa: "...häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän..." Katselen penkkirivien takaa, selkien välistä hänen vaaleaa, kiharaista päätään, ja kurkussani on iso pala. Olen ollut häneen rakastunut kolme vuotta, ja hän ei sitä tiedä. Tuskin edes uskalsin puhua hänelle, ja nyt on myöhäistä. On viimeinen päivä. Se sattuu, se sattuu pahasti. Nyt Tupu jakaa todistuksia. Tuomas kumartaa vuorollaan - kukaan muu ei sellaista osaa, mutta hänet on kasvatettu hyvin. Kun on minun vuoroni, Tupu sanoo minulle "Hieno suoritus", ja...