Vihit minut naiseksi ihanin salamenoin

Kätkeydyn maailmalta syleilyysi.

Piilotan hehkuvat kasvoni ihmisiltä ja auringolta,

paljastan ne vain sinulle öittemme silkkisessä mustuudessa.

Olen liian palavissani puhuakseni muiden kanssa:

hymyilen heille etäisesti 

ja hengitän tulenlieskoja,

puhaltelen savuhattaroita huulteni välistä.

Vaellan kuin autuas näkyjennäkijä:

sinä räjäytät kaiken harmaan silmissäni

kultaisiksi väreiksi ja muodoiksi. 

Lepertelet sydämelleni viisaita salaisuuksia

ja paikkaat sen ehyeksi ja kauniiksi kuin rubiinin,

onnellisemmaksi kuin koskaan.

Sillä minä olen ollut tyttö ja olen tuntenut poikia.

Mutta sinä olet mies

ja vihit minut naiseksi ihanin salamenoin

poppamiehen käsilläsi ja loitsuillasi,

jotka tiukkuvat huuliltasi kuin ambra ja hunaja. 

Olen tulvillani ihmetystä ja rakkautta.

Kuiskailen jumalille nimeäsi;

se on suloisin rukous, jonka osaan.