Mansikkapelloilla, ikuisesti

Syysloma oli ja meni - kävimme Jarkon kanssa lyhyellä laivareissulla. Heti aamuvarhaan bussipysäkillä törmäsimme suureen porukkaan koulumme abeja, jotka ovat minulle tuttuja matematiikan ja fysiikan kursseilta. En voi sanoa, että olisin erityisesti ilahtunut. Lomalla pikemminkin toivoisi voivansa irtaantua jokapäiväisen arjen tutuista kasvoista. Se että koulukavereitten lomasuunnitelmat tulivat minulle täytenä yllätyksenä, on jälleen todiste uskomattomasta introverttiudestani. Eiköhän matkasuunnitelmista ole keskusteltu koulun käytävillä, ehkä jopa suureen ääneenkin. Myös S oli joukossa. Kun näin hänen ilmeensä, ymmärsin pilanneeni hänen syyslomamatkansa ilmestymällä samalle laivalle poikaystäväni kanssa. Jarkko ei tietysti yhtään helpottanut tilannetta, vaan kietoi kätensä alleviivaavasti ja omistajan ottein  ympärilleni aina huomatessaan S:n katsovan meihin päin. Tiedän, etten ole S:lle mitään velkaa. Silti minulle jäi vähän huono fiilis. Jos ylläolevasta pä...

Hehkeä heinäkuu on vaihtunut kuin varkain samettisen lempeään elokuuhun. Aamuisin kun lähden kouluun, ilmassa leijuu sumua ja kastetta, syksyn kirpeää tuoksua. Kotipihan pihlajaan on ilmestynyt punaisia marjoja. Äiti höyrystää herukkamehua keittiössä, ja täyteläisen makea, marjainen tuoksu hiipii myös minun huoneeseeni, jossa istun vielä uudenkarheiden koulukirjojeni ja lukujärjestysteni kanssa. Tänä iltana haluan hetkeksi palata muistelemaan kesää... Kesäkuun lopussa Jarkon vanhemmat ja sisko lähtivät kesälomalle, ja minä suorastaan asustelin Jarkon kanssa kahdestaan heidän autioksi jääneessä talossaan. Kävimme konserteissa ja festareilla, teimme ruokaa, menimme yhdessä suihkuun ja nukuimme vierekkäin. Yhtenä aamuna Jarkko ajoi hiuksensa siiliksi ja seuraavana suuteli minua hyvästiksi lähtiessään varusmiespalvelukseen. Ihan loppukesällä oli pari ankeaa, yksinäistä viikkoa. Anu oli isovanhempiensa luona Kokkolassa. Työkaverini Hanna lopetti duunit, koska hän lähti vaih...

Syksyn värit ovat niin kauniit, että henkeni salpaantuu. Aurinko kultaa lehmusten keltaiset ja vaahteroiden tulipunaiset lehdet. Muuttolintujen aura halkoo kylmän sinistä taivasta. Minä en halua tänään etelään, enkä minnekään pois. Tässä ja nyt on hyvä olla. Historian tunnilla Suvi kysyi Anulta: "Onko Niina rakastunut kun se vain hymyilee itsekseen koko ajan?" En vastannut, mutta hymyilin entistä enemmän. Ehkä olen ja ehkä en - mutta tänään olen onnellinen kaikesta: syksyn väriloistosta, tarkkavaisista koulukavereistani, yhdestä flirttailevasta abi-poitsusta...