Syksyn värit ovat niin kauniit, että henkeni salpaantuu. Aurinko kultaa lehmusten keltaiset ja vaahteroiden tulipunaiset lehdet. Muuttolintujen aura halkoo kylmän sinistä taivasta. Minä en halua tänään etelään, enkä minnekään pois. Tässä ja nyt on hyvä olla.
Historian tunnilla Suvi kysyi Anulta: "Onko Niina rakastunut kun se vain hymyilee itsekseen koko ajan?" En vastannut, mutta hymyilin entistä enemmän. Ehkä olen ja ehkä en - mutta tänään olen onnellinen kaikesta: syksyn väriloistosta, tarkkavaisista koulukavereistani, yhdestä flirttailevasta abi-poitsusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti