Hymyjä abilta ilman traagisuutta

Lukiossamme on yksi abiturientti, joka vaihtaa kanssani pitkiä katseita koulunpihalla. En edes oikein muista, miten se alkoi. Perjantaina koululla oli salissa yhteinen tilaisuus, jossa esiintyi lausuntataiteilija. Abit istuivat takanani vasemmalla, ja kevyellä päänliikkeellä näin pojan silmäkulmastani. Hän katsoi minua koko ajan, ja kun katseemme kohtasivat, hän hymyili täysin peittelemätöntä, avointa hymyä. 

Myöhemmin välitunnilla Anu raportoi Leenalle ja Satulle, että olen ihastunut yhteen abeista. Leena ja Satu ottivat siitä kaiken ilon irti ja meuhkasivat kovaan ääneen, että kuka ja missä. Kyseinen poika ei seisonut kovinkaan kaukana, ja ilmeisesti kuuli ainakin osan. Hän hymyili ihanasti ja hänen kaverinsa nauroivat. Minäkään en voinut muuta kuin hymyillä ja hehkua punastuksesta.

On niin hauskaa olla ihastunut tällä tavalla, kepeästi ja hilpeästi ja täysin ilman kaikkea traagisuutta.