Mansikkapelloilla, ikuisesti

Jarkko on kesätöissä läheisellä maatilalla, ja lähtee aamukasteen aikaan ennen kuin edes herään. Omat päiväni kuluvat Ukin luona päiväunelmoiden ja Pikkusiskon kanssa hullutellen. Yritämme joka päivä tehdä Pikkusiskon kanssa ruokaa hirvittävän huonolla menestyksellä, ja touhumme menee leikiksi, nauruksi ja pelleilyksi. Olemme saaneet aikaan esimerkiksi pohjaanpalanutta mannapuuroa ja rumia, kivikovia pullia, joita kutsuimme jostain syystä fyrkantteneiksi. Ukki kohottelee meille hämmästellen kulmiaan, muttei kuitenkaan toru. Eilen pukeuduimme mummon vanhoihin vaatteisiin ja hattuihin. Naapurin noin kymmenvuotias poika piipahtaa päivittäin kanssamme leikkimään. Yhtenä päivänä menimme naapurinpojan maatilalle norkoilemaan, ja isäntä kutsui meidät navettaan katsomaan vasikoita. Niillä oli suloiset samettisilmät, hontelot jalat, ja yksi ahmaisi käteni suuhunsa ja imi; outo, lämmin, märkä, hellyttävä suu käteni ympärillä. Öisin leikimme ihan toisenlaisia leikkejä Jarkon kanssa. Seks

Ylioppilasjuhlani. Päivä oli yksi alkukesän kylmimmistä ja tuulisimmista, mutta silti täynnä kesäkuun kuultavaa valoa, valkoisia kukkia kuohuvia omenapuita, heleää vehreyttä, linnunlaulua. Kun olin tilaisuudessa saanut ruusun, lakin ja todistuksen ja kävellyt paikalleni riviin seisomaan, katsoin todistustani. Siinä olikin neljä ällää, vaikka olin saanut ennakkotiedon viidestä. Minua alkoi pyörryttää ja melkein itkettää harmista. Eihän siinä nyt  oikeasti  itkun aihetta ole, mutta minkäs teet - tällaista on olla kympin nörttityttö. Juhlia oli edeltänyt valtava hössötys, paniikki siivoamisesta ja leipomisesta, monta väsynyttä riitaa, äiti seisomassa ovellani uupuneena: enkö voisi siivota keittiön kaappeja, minä tuskailemassa: missä välissä ehdin lukea pääsykokeisiin. Mutta itse juhlani olivat sitten ihanat, lämpimät, hauskat, kaiken vaivan arvoiset. On hassu tunne, kun huomaa, että aikuiset alkavat puhua kuin vertaiselleen, kuin toiselle aikuiselle. Että vähän aikaa sitten olin