Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Pelejä päivisin ja öisin

Kuva
Vanhemmat ovat jo töissä tällä viikolla. Jarkko on sukuloimassa toisessa kaupungissa. Veli ja minä lomailemme, nukumme joka aamu pitempään ja valvomme joka yö myöhempään. Aloitimme viime viikolla Game of Thrones -maratonin: olemme katsoneet kaikki vanhat kaudet ja uudet jaksot ovat vielä kesken. Tämä tapahtuu myöhään yöllä, koska sarja on vanhempiemme mielestä jotain todella tylsää - minusta se taas on valtavan kiehtova. Linnoittaudumme siis olohuoneeseen, kietoudumme täkkeihin, syömme joulusuklaita ja kerrosvoileipiä erilaisilla täytteillä ja uppodumme Westerosin valtaistuinpelien maailmaan. Päivisin pelaamme vanhaa kunnon Monopolia naapurin Pennin kanssa. Tämä on pitkä perinne. Meillä on ihan omat säännöt - mm. lainaa saa pankista rajattomasti - niinpä kukaan ei päädy konkurssiin, vaan peli jatkuu suunnilleen ikuisuuksiin. Veli voittaa joka päivä - joudumme käyttämään punaisia legopalikoita, kun häneltä loppuvat jo hotellit kesken. Penni-paralla puolestaan on suunnilleen mil

Juhlahumua ja kuumehoureita

Mikä lie kulkutauti riehui juuri silloin, kun meillä piti olla hartaasti  odotettu puurojuhla . Minulle nousi korkea kuume, ja jouduin lähtemään kesken päivän koulusta. Kotona otin buranaa, kaaduin sänkyyn ja vaivuin syvään uneen. Heräsin yhtäkkiä iltapäivällä yllättävän pirteänä ja tunnustelin oloani: kuumeeni oli laskenut. Soitin heti Anulle, että tulen mukaan. Pakkasin röyhelöhameeni, pitsipöksyni ja sukkanauhani kiireellä, ja ehdimme vielä ajoissa koululle ja pukuhuoneeseen meikkaamaan. Suvi ja Marikakin olivat saapuneet paikalle nuhaisina ja lääkkeen voimilla. Kauhistuksekseni huomasin, että musta toppini oli jäänyt kotiin - olipa syy sitten kuumehoureessani tai kiireessäni. Onneksi Nooralla sattui olemaan mukana varatoppi, jota sain lainata. Mutta  can-canimme  meni joka tapauksessa loistavasti, räjähtävällä energialla. Tytöt olivat aivan syötävän hyvän näköisiä. Suvi varsinkin - hänellä oli yläosana oikea, tiukka korsetti, ja hän suorastaan hehkui vaarallista viehtätysvoima

Ensikertalaiset ensilumessa

Kuva
Viime lauantaina satoi lunta. Illalla, kun musta maa oli peittynyt puhtaanvalkeisiin kinoksiin, ovikello soi. Ovella oli Jarkko, ja hän näytti omituiselta. "Mä ajoin kolarin," hän sanoi. Ensin minut valtasi hysteerinen halu nauraa epäuskosta. Mutta en sentään nauranut, onneksi. Koska se kolari oli totta. Jarkko oli joutunut auton kanssa liirtoon lumessa, ja auto oli luistellut päin kadun ainutta lyhtypylvästä. Luojan kiitos, kenellekään ei sattunut mitään. Jarkon isän auto on kylläkin mäsänä. Juttelimme, ja Jarkko oli aivan häpeissään ja onneton. Kesken kaiken vanhempieni koko päivän jatkunut eripura puhkesi äänekkääksi ilmiriidaksi. Minua nolotti ja raivostutti niin - minulla on siinä poikaystävä kylässä, ja näillä kahdella muka aikuisella ei ole mitään estoja huutaa mitä inhottavampia asioita toisilleen täyteen ääneen. Otin iskän lompakosta viisikymppisen, ja lähdimme kaupungille. Loppuillasta päädyimme Jarkon huoneeseen, Jarkon sänkyyn. Riisuimme toisemme yön

Lukion tytöt verkkosukissaan

Aion tanssia can-cania verkkosukissa koko koulun edessä. Lukiossa vietetään viikon päästä perinteistä puurojuhlaa. Se on iltatilaisuus salissa. Opettajat ja oppilaat tulevat, lauletaan joululauluja, syödään joulupuuroa ja on esityksiä. Idean meidän esityksestä taisi keksiä Mari, Noora tai Johanna - kuitenkin joku siitä taiteellisten, vilkkaiden tyttöjen klikistä. Tanssimme siis can-cania. Kävimme Anun kanssa tänään ostamassa asujemme täydennykseksi verkkosukat ja sukkanauhat. Äiti ompelee minulle hametta tummansinisestä vuorisilkistä, johon tulee sisäpuolelle monta kuohkeaa kerrosta värikkäitä röyhelöitä. Asuun kuuluu myös pitsilahkeiset puuvillapöyksyt ja musta korsetti tai toppi. Ja jotain bling-bilingiä tietysti. Suvi ja Heli ovat ryhmämme ballerinat, ja he ovat laatineet koreografian ja vastaavat ohjauksesta. Mari organisoi ulkoasumme. Meillä on tiukka suma tenttejä näinä viimeisinä viikkoina ennen joululomaa, mutta olemme vielä löytäneet aikaa touhottaa tämän esityksemmek

Pysy aina pikkuveljenä

Kuva
Ystävystyin veljeni kanssa viisi vuotta sitten. Olimme myyneet asuntomme ja uusi oli vielä kesken, joten jouduimme muuttamaan väliaikaisesti toiselle puolelle kaupunkia vanhan puutalon yläkertaan. Molempien kaverit olivat kaukana, ja meidän oli pakko olla toistemme seurana. Junarata kulki talomme takana pienen metsikön halki, ja vietimme radan varressa useita verkkaisia iltapäiviä. Joskus kävelimme Mummon ja Ukin luo, jotka asuivat lähellä. Matkan varrella oli puro, johon pysähdyimme heittelemään keppiveneitä. Kerran näimme junan yliajaman kissan raiteilla. Siihen asti veli oli ollut tietysti rakas sinänsä, mutta pikkusisaruksena myös kilpakumppani, jonka kanssa suhde oli jännitteinen. Mutta sen kevään jälkeen näimme toisemme uudella tavalla ja meistä tuli läheisiä ystäviä. Veli on minua fiksumpi, mikä ei näy niinkään koulumenestyksessä. Mutta hän voittaa minut kaikissa älypeleissä, tietää kaiken tietokoneista, ymmärtää englantia ikäisekseen käsittämättömän hyvin ja on sosiaal

Sylihoidossa - ja vähät kaunaisesta exästä!

Tapasin eilen Jarkon, jolla oli ollut huippuhauskaa poikien kanssa Helsingissä. Kävimme leffassa katsomassa Nälkäpelin. Myöhemmin huoneessaan Jarkko puristi minut syliinsä nälkäisesti kuin viime tapaamisesta olisi ollut kaksi viikkoa eikä kaksi päivää. Minä olin melkein pois tolaltani: halusin häntä niin sokeasti, hänen käsiään ja suudelmiaan. Ehkä pieni ero ja mustasukkaisuus tekivät vain hyvää ja auttoivat tajuamaan, miten onnellinen olen. Onnellisempi kuin ikinä ennen.  Unohdin saman tien  mielipahani Leenan käytöksestä . Mitäpä siitä. Pelkkää kaunaisuutta, jonka voin antaa anteeksi. Leena voi pitää muistonsa Jarkosta - minulla on tämä hetki, minulla on niin paljon. 

Poikaystäväni ja toinen tyttö

Kuva
Olin eilen Anun kanssa jouluostoksilla. Kaupunki oli täynnä hyörinää ja vilinää, ja jouluvalot loistivat harmaassa hämärässä. Näemme tietysti joka päivä koulussa, mutta muuten olemme tavanneet aika harvoin tämän syksyn aikana. Anu on tietysti paljon Ilen kanssa ja minä Jarkon, sitten on koulu ja harrastukset. Siksi oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan. Anu tuo aina parhaat puoleni esiin: hänen kanssaan olen hauskempi, fiksumpi ja täynnä loistavia ideoita. Tiina oli käymässä isänsä luona, ja menimme suoraan kaupungilta hänen luokseen. Oli mahtavaa tavata Tiinaakin. Hänellä on ollut aikamoinen syksy: uusperhe, uusi kaupunki, vaativa koulu ja uudet ystävät. Teimme ruokaa yhdessä ja juttelimme kaikenlaisesta - mutta emme kaikesta. Emme keskustelleet minun seurustelustani ja poikaystävästäni. Aihe on tabu Leenan takia. Leena tulikin kotiin jossain vaiheessa iltaa Satun kanssa, ja he liittyivät seuraamme. En tiedä, mistä ajatus syntyi, mutta yhtäkkiä katsoimme filmejä ja valokuvia vi