Poikaystäväni ja toinen tyttö

Olin eilen Anun kanssa jouluostoksilla. Kaupunki oli täynnä hyörinää ja vilinää, ja jouluvalot loistivat harmaassa hämärässä. Näemme tietysti joka päivä koulussa, mutta muuten olemme tavanneet aika harvoin tämän syksyn aikana. Anu on tietysti paljon Ilen kanssa ja minä Jarkon, sitten on koulu ja harrastukset. Siksi oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan. Anu tuo aina parhaat puoleni esiin: hänen kanssaan olen hauskempi, fiksumpi ja täynnä loistavia ideoita.

Tiina oli käymässä isänsä luona, ja menimme suoraan kaupungilta hänen luokseen. Oli mahtavaa tavata Tiinaakin. Hänellä on ollut aikamoinen syksy: uusperhe, uusi kaupunki, vaativa koulu ja uudet ystävät. Teimme ruokaa yhdessä ja juttelimme kaikenlaisesta - mutta emme kaikesta. Emme keskustelleet minun seurustelustani ja poikaystävästäni. Aihe on tabu Leenan takia. Leena tulikin kotiin jossain vaiheessa iltaa Satun kanssa, ja he liittyivät seuraamme. En tiedä, mistä ajatus syntyi, mutta yhtäkkiä katsoimme filmejä ja valokuvia viimevuotisista vanhojen tansseista. Silmieni ohi vilisi lukemattomia kuvia Jarkosta ja Leenasta yhdessä, kädet kädessä, parina. Naurettiin, ihasteltiin pukuja ja kampauksia. Nauroin ja ihastelin muiden mukana, mutta illan hauskuus oli osaltani loppunut ajat sitten. Miksi minusta olisi hauskaa katsella poikaystävääni yhdessä toisen kanssa? 

Minuun sattui eilen, ja sattuu vieläkin. Ajatus Jarkosta ja Leenasta yhdessä - että Jarkko on katsonut Leenaa silmissään halua ja ihailua... Tiedän, että siitä on melkein vuosi. Että he eivät ikinä oikeasti seurustelleet. Silti tunnen kipua sydämessäni, mustasukkaisuutta. Mietin myös... Että oliko se itse asiassa tarkoituskin siinä eilisillan kuvien näyttämis-episodissa: näpäyttää minua? Satuttaa minua? Tehdä minut mustasukkaiseksi?