Mansikkapelloilla, ikuisesti

Tapasin Jarkon kanssa viikonloppuna. Hän oli käymässä Kotikaupungissa, joten - miksei. Olemme soitelleet, ja hän on ollut tukena ja olkapäänä ongelmissani perheen kanssa.  Näimme vanhassa kaupungissa. Minä olin tapaamispaikalla ensin. Katselin lehmuksen varjosta, kun hän kiipesi mukulakivettyä mäkeä ylös, huomasi minut ja hymyili. "Minä sanoin aina, että sulle sopisi tuollainen tukka", hän sanoi heti ensimmäiseksi hyväksyvästi. Olen leikkauttanut ennen pitkälle selkään ulottuvan tukkani polkkamittaan keväällä. Uusi kampaus oli minulle uusien alkujeni symboli.  Kävimme kahvilassa ja kävelimme sitten puistoon, lännenpuoleisille rinteille, jossa kasvoi korkeaa heinää ja kuivuudessa lakastuvia niittykukkia. Myöhäiskesän ilta-aurinko paistoi suloisen lämpimästi. Makailimme ruohikossa juuri puhelematta. Jarkko riisui paitansa kuumuudessa ja työnsi sen tyynyksi päänsä alle. Minä suljin silmäni ja ajelehdin puoliuneen.  Havahduin siihen, että Jarkko oli kumartunut ylitseni ja suu...

Seisoin baarin ovella, tunsin itseni typeräksi ja olin juuri kääntymäisilläni ympäri, kun DJ avasi oven. Ehkä hän oli nähnyt minut tai ehkä se oli sattumaa, mutta joka tapauksessa oli myöhäistä paeta. En tiennyt, mitä olisin sanonut, niin että sanoin yksinkertaisesti tulleeni katsomaan häntä. Istuimme nurkkapöytään, enkä voinut koskeakaan kahvikuppiini - olin aivan liian hermostunut. DJ puolestaan ei ollut ollenkaan kiusaantunut, vaan hallitsi tilannetta suvereenisti.  Sanoin kesällä, että valta flirttipelissämme siirtyi ainakin hetkittäin minulle ja että olin oppinut hallitsemaan halun auraa. No - nyt olin erittäin tietoinen siitä, että vastassani oli ultimate peluri, jolla oli minuun kiistaton yliote. Keskustelimme oikeastaan ensimmäistä kertaa ja olimme aivan julkisella paikalla, mutta DJ ei noudattanut mitään sääntöjä. Hän puhui melkein ainoastaan seksistä, kyseli minulta kokemuksiani ja mielihalujani.  DJ tuntui koko ajan tietävän, mitä halusin kuulla ja arvaavan,...

Olemme bileiden jatkoilla. Virtaamme hälisevänä, iloisena joukkona sisälle yökerhoon. Huomaan aivan ensimmäiseksi Teemun, Juhon, Sonjan ja Millan, jotka istua möllöttävät yhtenä ryhmänä portaikossa. Milla on hengästyttävän sensuelli, tummine hiuksineen ja valtavine, kahvipavun värisine silmineen. En kestäisi katsoakaan Teemua, joka silti vetää minua puoleensa kuin tiheä musta aukko. Jota raivostuttavasti haluan edelleen kuin jäävettä helteessä. Kunnostaudun olemalla muka näkemättä heitä. Ystäväni vilkuttavat ja yrittävät herättää huomioni, mihin vastaan ryntäämällä heidän ohitseen ohimennen nyökytellen, kättä heilauttaen ja etäisesti hymyillen. Meidän nelikkomme on siis hajonnut ja uusi on muodostunut - ja aamen sille. Mutta en hitossa aio mennä viidenneksi pyöräksi. Yö päättyy aika hassusti: raahaamme Riinan kanssa Tiinan luo pari kundia. Heistä toinen on S.; joka on ollut minuun uskollisesti ihastunut koko lukion ajan. Avaamme vielä yhden viinipullon, istumme parvekkeen latt...

Meillä on erikoinen nelikko, samalla surkuhupaisa ja uljas joukko: Anna ja minä, Juho ja Teemu. Emme suinkaan seurustele. Mutta hakeudumme, päädymme yhteen ilta toisensa perään. Annalla ja Juholla on takanaan vuosikausien flirttailu. Se alkoi jo lukion ensimmäisenä vuonna, kun Anna vielä seurusteli Ilen, Juhon kaverin kanssa. He ovat joskus satunnaisesti päätyneet sänkyynkin. Pojat ovat yhtä vanhoja ystäviä, yhtä vakiintunut parivaljakko kuin mekin Annan kanssa. Kaikki neljä olemme vapaita, ylpeitä, säikkyjä kahleettomuudestamme. Haluamme toisistamme jotain, mutta emme ihan tiedä mitä. Ehkä vain hauskanpitoa. Jos jotain enemmän, niin kukaan ei ainakaan aio myöntää sitä ensimmäisenä.  Tiistaina flirttailua sataman kattoterassilla. Seuraavana aamuyönä päädyimme jatkoille Juhon asunnolle. Anna ja Juho hävisivät nauraen makuuhuoneseen ja sulkivat oven perässään. Minä jäin Teemun kanssa sohvalle hämärään olohuoneeseen. Keskustelu ehtyi. Hiljaisuus oli täynnä sähkön rätinää, kor...

Jarkko istuu sänkyni laidalla, ja minä seison hänen edessään. Iltapäivän kepeän leikkisä tunnelma on poissa, eikä meitä enää naurata yhtään. Päinvastoin. Jarkko katsoo minua vakavasti ja hänen silmänsä tummenevat. Minun on vaikea vastata hänen katseeseensa, ja räpyttelen pois silmiini väkisin kohoavia kyyneleitä. Hän ojentaa molemmat kätensä, ja menen hänen syliinsä. Kuinka kipeältä se tuntuu. Kuinka ylimaalliselta, kuinka hauraalta ja pelottavalta, kuinka kiihkeältä. Muistan tämän tuoksun joka ympäröi minut, hänen ihonsa tuoksun; hengitän häntä syvään. Muistan tämän lämmönhehkun. Tiedän, miltä hänen poskensa iho tuntuu: sekä pehmeältä että parransängen karhealta. Tiedän, miten hänen silmäripsiensä räpäytys kutittaa ohimoani. Minun ei tarvitse koskettaa hänen hiuksiaan, koska muistan niiden sileyden ja liukkauden ilmankin. Kun viimein suutelemme, kaikki - aika, maailma, jumala - kaikki katoaa ja hajoaa atomeiksi kuin alkuräjähdyksessä. En tiedä, missä olen tai kuka olen. E...

Eilen Tuomas vei minut isovanhempiensa mökille myöhään illalla. En tiennyt, että vartin ajomatkan päässä kaupungista voisi löytyä sellainen rauhan kesäkeidas. Mökki oli tyhjillään, emmekä halunneet mennä sisälle. Kävimme istumaan laiturille, riisuimme tennarit ja uitimme varpaitamme viileässä vedessä. Olkapäämme koskettivat, hänen kätensä hapuili ja löysi sormeni, piti kiinni. Nojauduin kohti häntä, vasten hänen olkapäänsä kosketusta ja lämpöä. Saimaa oli hiljainen, aava ja peilityyni, sinisempi kuin syvin kuviteltavissa oleva sininen, sininen kuin sinisyys itse. Vain hiljaiset mainingit osuivat laituriin, kuului vain yksinäisen lokin haikea huuto. Elokuinen iltataivas kaartui korkeuksiin yläpuolellamme. Katsoimme ulapalle. Sitten katsoimme toisiimme. Aika hidastui, hidastui - kuin olisi halunnut pysähtyä tähän sekuntiin ennen ensisuudelmaamme. Sitten Tuomas kumartui lähemmäs ja hänen huulensa koskettivat omiani. Ne olivat viileät ja hellät, suloiset - vieraat, mutta jo tutut, rak...

"Niina, mä seurustelen," Jarkko sanoi, "mutta äsken katoin sinua ja ajattelin, miltä tuntui koskettaa sinua, mitä kaikkea me tehtiin. Nyt mä inhoon itteeni." "Mutta," vastasin hiljaa, "kyllä minäkin halusin." Sitten hän kertoi siitä tytöstä. Naisesta oikeastaan. Hän on neljä vuotta vanhempi kuin Jarkko ja hänellä on lapsi. Ei siis mikään kokematon ja viaton tämä henkilö, joka vain tuli ja sinkosi elämäni raiteiltaan. Voin vain toivoa, ettei hän satuta Jarkkoa... vaikka minua tietämättään satuttikin. Jarkko viipyi luonani vielä pitkään sinä iltana. Puhuimme ja puhuimme - menneestä ja tulevasta, yhtäkkiä oli helppoa olla rehellinen. Hänen kuskinsa soitti, ja hän nousi lähteäkseen. Ja sitten, takki jo päällä, hän kumartui ja suuteli minua suulle. Ristiriitaisten tuntemusten aalto pyyhki meidän molempien ylitse, yhdistelmä kiihkeää intohimoa ja sydäntäriipaisevaa menetetyn rakkauden surua, kielletyn hedelmän katkeransuloista makua. Se oli pi...

Menimme Sannan ja Tiinan kanssa paikalliselle kesälavalle. Siellä oli paljon serkkujeni tuttavia, ja kiertelimme ympäriinsä jutellen ihmisten kanssa. Sannan rippileirirakkaus oli soittamassa, ja seurailimme häntä. Yksi poika kiinnitti minun huomioni, sellainen viileän tyylikäs, vaalea nuorimies. Siellä pikkupaikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, ja pian saimmekin kuulla Anssin tyttöystävän siskolta, että kyseinen poika oli kesämökkiläisiä ja oli ihastunut Sannaan.  Mikä pettymys. Sanna ei innostunut ajatuksesta yhtään, koska hänellä oli silmiä vain Veikolle. Poika hymyili välillä valloittavasti Sannalle, joka vastasi ylimielisillä mulkaisuilla. Ihailen Sannan itseriittoisuutta, hänellä kun ei ole minkäänlaista miellyttämisen pakkoa. Joskus ennen puoltayötä linnoittauduimme soittajien takahuoneen oven eteen odottamaan Veikkoa. Sannan ihailija tunkeutui väkijoukon halki määrätietoisesti luoksemme, ja sanoi minulle: ”Lähetsä tanssimaan?”  Siis minulle. Sanna ja minä va...

Riitelin taas Jarkon kanssa. Tai riitelin ja riitelin - istuimme Armadalla ja leikimme mykkäkoulua. Myöhemmin puhelimessa pudottelimme toisillemme kylmiä, myrkkyä tihkuvia sanoja. Olin sekaisin surusta, harmista, pelosta. En tiedä - tuntui kuin olisin harhaillut viidakossa hämmentyneenä, räpiköivänä. Minulla ei ollut sanoja, mutta olin pakahtua tunteisiini. Levitin vesivärini lattialle ja aloin maalata. Maalasin polttavan auringon, vihreän sademetsän ja aukion, jonka keskellä kyyristeli sininen käärme sinistä verta vuotaen. Ja jotenkin siinä piirtäessä rauhoituin. Jossain välissä ovikello soi, ja veli meni avaamaan. Jarkko tuli huoneeseeni, istui sohvalle ja katsoi, kun maalasin. Istuimme hiljaa, sanaakaan sanomatta. Tunnin? Kaksi? Istuimme sohvalla vierekkäin kymmenet hätääntyneet ajatukset välissämme. Väsyneinä. Vihaavina. Rakastavina. Lopulta hän sanoi: "Ollaankohan myö oltu liian kauan yhdessä?" Minä kavahdin taaksepäin, yhä häntä katsoen. Ajattelin, että täm...

Menin Jarkon kanssa katsomaan kaupungin ilotulitusta. Yö oli kylmä ja tähtikirkas. Toppatakkini turkiskaulus huurtui pakkasessa. Aukio tungeksi juhlahumua ja ihmisvilinää. Pidimme toisiamme kädestä kiinni, kun ihmiset velloivat ympärillämme ja raketit räjähtelivät yllämme kultaisena tähtisateena. Kun kello alkoi lyödä kahtatoista, Jarkko nosti minut syliin ja pyöritti minua ympäri, ympäri. Suutelimme juuri, kun vuosi vaihtui. Sitten katsoimme toisiamme ja nauroimme: sillä hetkellä koko maailma oli mallillaan ja uusi vuosi avautui eteemme täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Tänä iltana olen keräillyt koulutarvikkeita valmiiksi huomista varten. On ollut pitkä, verkkainen joululoma, ja nyt kun sen viimeiset tunnit kuluvat, minua jotenkin surettaa. Huomenna alkaa kiireinen arki: uusi jakso, uudet kurssit, kotitehtävät, kokeet ja harrastukset. Kaikki rutiinit. Arjessa on niin vähän aikaa - vähän aikaa  pelata veljen kanssa  Monopolia, vähän aikaa sovitella Mummon kanssa häne...

Jarkko lähti kaveriensa kanssa Helsinkiin konserttiin. Vietän koti-iltaa pyjama päällä ja villasukat jalassa. Juon kahvia shaaliin kietoutuneena, poltan kynttilää ja ahmin Lohikäärmetanssi-kirjaa. Onnistuin jopa huiputtamaan Kissin viereeni kerälle kehräämään. Mikä ihana joutilaisuus. Minusta on suloista tuntea pientä ikävää, kun Jarkko on poissa. Tunnustelen sydäntäni, se lyö vähän kipeämmin, se pumppaa verenkiertooni jotain surumielistä. Kun ajattelen häntä, minua hengästyttää. Kun suljen silmäni, näen hänen ilkikuriset, hymyilevät silmänsä. Käteni muistaa hänen ihonsa lämmön, hänen hiustensa pehmeyden. Suuni muistaa hänen suudelmiensa maun.

Olen päihdyksissä Jarkosta. Rakastan häntä, rakastan tätä rakastumisen tunnetta. Kaikki muu elämässäni on vähällä huomiolla - elän vain tätä onnea ja huumaa. Rakastan leikitellä naisellisuudellani. Pukeudun treffeille hameisiin ja pidän pitkät, tummat hiukseni auki. Kun hän katsoo minua, näen että hän pitää minua kauniina, kiinnostavana, haluttavana. Ja tiedän, että hän näkee samanlaisen intohimon minun silmissäni. Käymme kävelyillä, elokuvissa ja pizzalla, mutta iltaisin vietämme aikaa joko minun huoneessani tai hänen. Soitamme levyjä ja juttelemme. Sitten vain hymyilemme ja katselemme toisiamme. Hän koskettaa jalkaani. Minä silitän hänen selkäänsä. Jokainen uusi kosketus on täynnä latausta, kuin suloinen sähköisku. Hän tulee lähemmäs, ja uppoudumme syviin suudelmiin. Ne kestävät loputtoman pitkään, emmekä haluaisi lopettaa. Eroamme myöhään, hiukset pörrössä ja vaatteet rypyssä, hengästyneinä ja kuumissamme. Aamulla pitää mennä kouluun. Ja koulussa katsomme tois...

Jarkko ehdotti, että menisimme perjantaina yökerhoon. Miten sinne kuuluisi pukeutua? Laitoin sitten jotain neutraalia, farkut ja valkoisen topin. Äiti lainasi siistiä takkiaan ja käsilaukkua. Jarkko tuli hakemaan minut isänsä autolla. Kävelimme käsi kädessä ja näennäisen itsevarmasti sisään raflaan. Oikeasti minua jännitti. Siis, olen vasta kuusitoista - ei mitään käsitystä, miltä yökerho edes näyttää! Mutta portsari ei kysynyt minulta edes papereita, vaan toivotti vain tervetulleeksi. Jarkko haki minulle lonkeroa, ja joukko Jarkon kavereita - kaikki meidän koulusta - tuli istumaan kanssamme. Menimme tanssimaan porukalla, mutta yhtäkkiä musiikki vaihtui. Jäimme kahden ja keinuimme hitaasti ympäri. Jarkko kumartui, otsamme olivat vastakkain. Hän tuoksui hyvältä ja jotenkin jo tutulta: partavedeltä ja purukumilta. Sitten hän suuteli minua - tunnustellen, hitaasti, hellästi, pitkään. Se oli sanoin kuvaamatonta, päihdyttävän ihanaa. Kuin satua.

Menin lauantaina keskustaan bussilla ja olin vähän etuajassa. Olimme sopineet, että tapaamme elokuvateatterilla. Olin niin jännittynyt, että sydämeni hakkasi kuin mikäkin viidakkorumpu ja käteni tuntuivat hyvin epävakailta. En halunnut seisoskella odottamassa, vaan yritin kuluttaa aikaa kiertämällä korttelin. Ilta alkoi jo pimetä, kaupungin valot loistivat lempeästi hämärässä ja lehmukset olivat niiden valossa valtavia ja himmeän kultaisia. Juuri kun käännyin Pormestarinkadulle, huomasin hänet seisoskelemassa ja katselemassa näyteikkunaa. Hyppäsin kiireesti takaisin kulman taakse, ja minua nauratti: en ollutkaan ainut hermostunut viivyttelijä kaupungissa. Samassa jännitykseni suli, ja olin aivan huoleton ja iloinen. Juoksin kioskille ostamaan purkkaa ja sitten takaisin elokuvateatterille. Heilutin hänelle sateenvarjoani, hymyilin ja huikkasin tervehdyksen. Hänen nimensä on Jarkko. Menimme elokuvan jälkeen pizzalle. En kyllä pystynyt paljon syömään. Juttelimme - koulus...

Olimme eilen siellä kyläjuhlissa. Siellä olikin ihan kivaa. Istuimme ulkona pitkissä pöydissä, söimme grillattua lihaa ja katselimme tanssiesityksiä. Siellä oli tarjolla punaviiniä, jota minäkin kävin hakemassa vähän salaa. Sitten yleisökin meni mukaan tanssimaan piirissä. Yksi kreikkalainen poika pyysi minua tanssimaan kanssaan, ja suostuin tietysti. Musiikki soi niin äänekkäästi, etten kuullut, mitä hän jutteli. Menimme yhdessä istumaan, mutta keskustelusta ei edelleenkään oikein tullut mitään; hän ei puhunut kovin hyvää englantia. Sitten poika nousi, tarttui minua kädestä ja veti minut mukaansa. Kävelimme rakennuksen taakse hämärään puutarhaan.  Minua jännitti ja ujostutti. Poika seisoi hyvin lähellä, hänen kätensä vaelsivat pitkin vartaloani, sitten hän suuteli minua. Hänen kielensä oli yhtäkkiä suussani, ja minä olin lähinnä järkyttynyt. Se oli suloista ja kamalaa samalla kertaa.  Sitten tapahtui monta asiaa yhdellä kertaa. Kuulin hihittelyä: tajusin, että pojan ...