Suudelma hajottaa maailman atomeiksi

Jarkko istuu sänkyni laidalla, ja minä seison hänen edessään. Iltapäivän kepeän leikkisä tunnelma on poissa, eikä meitä enää naurata yhtään. Päinvastoin. Jarkko katsoo minua vakavasti ja hänen silmänsä tummenevat. Minun on vaikea vastata hänen katseeseensa, ja räpyttelen pois silmiini väkisin kohoavia kyyneleitä. Hän ojentaa molemmat kätensä, ja menen hänen syliinsä.

Kuinka kipeältä se tuntuu. Kuinka ylimaalliselta, kuinka hauraalta ja pelottavalta, kuinka kiihkeältä. Muistan tämän tuoksun joka ympäröi minut, hänen ihonsa tuoksun; hengitän häntä syvään. Muistan tämän lämmönhehkun. Tiedän, miltä hänen poskensa iho tuntuu: sekä pehmeältä että parransängen karhealta. Tiedän, miten hänen silmäripsiensä räpäytys kutittaa ohimoani. Minun ei tarvitse koskettaa hänen hiuksiaan, koska muistan niiden sileyden ja liukkauden ilmankin.

Kun viimein suutelemme, kaikki - aika, maailma, jumala - kaikki katoaa ja hajoaa atomeiksi kuin alkuräjähdyksessä. En tiedä, missä olen tai kuka olen. Enkä välitä. On vain tämä hetki. On vain hänen suunsa, johon uppoan kuin tummaan, lämpimään, syvään veteen. Hänen kielensä koskettaa varoen omaani ja lävitseni käy terävä sävähdys, kuin salama pimeydessä. Etuhampaamme kalahtavat kevyesti yhteen. Istun yhä hänen sylissään ja olen siksi korkeammalla: hiukseni valuvat alas ja peittävät meidän molempien kasvot kuin musta verho. Riisumme toisiamme hitaasti, mutta vapisevin, haparoivin käsin. Hän koskettaa minua, huomaa kuinka paljon häntä haluan, ja häneltä pääsee pieni, tahaton, avuton äännähdys. Koen äkillisen nolouden puuskan ja suljen nopeasti silmäni. Ja sitten avaan ne. Mitä siitä. Haluan häntä, eikä se ole salaisuus. Liun hänen syliinsä, ja hän katsoo minua silmiin koko ajan. Hän ehtii hymyillä hieman sumenevalle katseelleni, joka on juuri menettämäisillään kaiken tietoisuudensa. Hän nostaa minut alleen, ja me rakastelemme.

Mitä minulle tapahtuu, kun Jarkko koskee minuun, on puhdas mysteerio. Tunnen kipinöivää, harrasta autuutta ja syvää ihmetystä käsittämättömän edessä.