Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Onnenpalasia Frodon ja rakkaani kanssa

Kuva
Jarkko pääsi lomille vastoin kaikkia odotuksia ja tuli käymään. Emme tehneet oikein mitään - ei tarvinnutkaan tehdä - tulin pehmeän, lämpöisen onnelliseksi hetkestäkin hänen kanssaan. Istuskelimme huoneessani, joimme vahvaa kahvia isoista mukeista ja puhelimme. Jarkko oli luvannut mennä kavereidensa kanssa Ilonaan, joten hyvästelin hänet haikeasti jo seitsemän aikoihin. Päätin viettää samettisenmustan lokakuun lauantai-illan lukemalla Tarua sormusten herrasta violettiin villahuopaani kääriytyneenä. Yhdentoista jälkeen olin ehtinyt kulkea Frodon kanssa pitkän tien Viimapäälle, kun havahduin koputukseen. Jarkko seisoi ulkona ja naputti hiljaa sormenpäillään ikkunani ruutuun. Poikien ilta oli päättynyt ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan, koska T. ei ollut päässyt sisään mihinkään. En ottanut osaa, sillä siinä Jarkko oli, minun luonani. Hän istui sohvallani silmät tuikkien, tuoksuen, säärtäni sivellen. Hänen hiuksensa olivat taas kasvaneet, hänen äänensä oli niin pehmeä ja hellä. Mi

Venebileet ja kiellettyjä tunteita

Kuva
H piti bileet perjantaina veneellään. Yritimme kylläkin ensin Anun kanssa päästä yökerhoon. Meiltä kysyttiin paperit, joten se siitä. Päätimme lähteä etsimään H:n venettä pimeästä satamasta. Onneksi törmäsimme melkein heti Esaan ja Jattaan, jotka tunsivat tien. Veneellä olivatkin melkein kaikki. Oli hauskaa ja riehakasta. Saimaa oli lokakuun yössä kiiltävän musta ja hohkasi kylmyyttä. Minua hieman huolestutti, että joku putoaisi veteen. Matikankurssin S. oli myös paikalla ja seurasi liikkeitäni katseellaan traaginen ilme koiranpennunsilmissään. Sanoin Anulle, että on paras lähteä, ennen kuin hän rohkaistuu ja tulee juttelemaan. Keskustassa Anu huomasi Ilen yökerhon jonossa ja unohti minut samantien. Menin Johannan, Raisan, Miian ja Miran kanssa kebabille. Sen jälkeen vain kiertelimme ympäriinsä ja yritimme pysytellä lämpinä. Oli niin kylmä, että Miiaa siteeratakseni: "tuntui kuin varpaat olisivat jäätyneet yhdeksi möykyksi, jossa on viisi kynttä". Kyllä minä sitten

Sähköpostia talvisodasta

Kuva
Kello on vasta kaksitoista, ja pinnaan erinomaisella omallatunnolla. Käväisin tosin koulussa tekemässä enkunkokeen, minkä jälkeen pyöräilin huimaa vauhtia takaisin nukkumaan. Aikomuksena on käydä iltapäivällä kirjastossa lukemassa matikkaa. Mukamas. Pahin koesuma ja stressi on alkusyksyltä ohi, koska jakso vaihtui lokakuun alussa. Suloinen syysloman alku on jo aivan lähellä. Kissamme on ulkokissa, oikea öisten katujen kollikuningas. Näiden syysilmojen saavuttua se on retkiensä jäljiltä ollut mullantuoksuinen, takkuinen ja likainen. Eilen päätimme, että se on pakko pestä. Tai äiti päätti, ja toteutus jäi minulle ja iskälle. Olipahan kokemus. Kissi rääkyi ja mourusi. Iskä suihkutti likomäräksi paitsi Kissin myös minut ja itsensä. Kissi puolustautui raapimalla. Jälkeenpäin se piiloutui koko yöksi sukkalaatikkoon hoivaamaan loukattua ylpeyttään. En ollut kuullut Jarkosta mitään viikkoon. Alkuviikosta aloitin monta kertaa kirjoittamaan whats up -viestiä, ja se jäi aina kesken.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Kuva
Iiris Pääkallo -bileemme - kaikki hienot valmistelumme ja vaivannäkömme - epäonnistuivat melko täydellisesti. Kaikki näytti niin hyvältä: hyytävä alttarimme, reidenpaksuisilla laivaköysillä erotettu tanssilattia, savukone ja huikea bändi. Mutta porukka alkoi ryypätä jo alkuillasta. Valvojana ollut Sakke raivostui, ja hänen raivonsa saavutti eeppiset mittasuhteet. Hän riehui ympäriinsä kuumapäisenä, ruuvasi irti ovenkahvoja ja tutki laukkuja. Ja kun muu ei enää auttanut, hän sytytti valot, kiipesi lavalle ja julisti juhlat päättyneiksi. Tämän jälkeen ei ollut muuta tehtävissä kuin alkaa siivota pois niin suurella työllä tekemiämme koristeluja.  Lähdin Raisan, Anun ja Sannan kanssa sinä iltana vielä kaupungille. Muutama matikankurssin poika tuli mukaan. Yksi heistä kuvittelee olevansa rakastunut minuun. Ei niin, että hän olisi sanonut tai tehnyt mitään, mutta kyllähän sen vaistoaa tällainenkin introvertti kuin minä. Hän on oikein sellainen reilu, kunnon poika, todella älykäs,