Mansikkapelloilla, ikuisesti

Koko viikko tuntuu nyt kuin unelta. Ensimmäinen ilta: matkaväsymys, parveke jonne istahdimme yöpuvuissa, musta yö ja lempeä lämmin tuulahdus, vuori jota kiersivät vanhan linnoituksen muurit ja kultaiset valot, jostain kantautunut musiikki ja muezzinin rukoskutsu, meren suolainen tuoksu. Kehitimme päivärutiinin. Menimme aamupäivisin rannalle, levitimme kaislamatot kuumalle hiekalle ja torkuimme auringossa, uimme vielä viileässä, mutta kirkkaanturkoosissa meressä ja palasimme makaamaan aurinkoon. Alkuiltapäivästä palasimme hotellille aina samaa reittiä, ohi taksiaseman, puistojen ja pienten ruokakauppojen. Ostimme matkalla leipää ja suuria meheviä, auringossa kypsyneitä tomaatteja lounaaksi. Iltapäivät kiersimme basaareja ja kauppoja, alkuun vieraita kauppoja. Loppuviikosta meillä oli jo tuttuja tervehdittävänä useissa kaupoissa. Ja illat, yöt... Joka yö lähdimme juhliin kuin Tuhkimot, aina uudessa mekossa, silmäluomilla tähtipölyn kimallus. Joka yö monta prinssiä, joista valita

Lopputulos pitkästä keskustelustamme oli päätös olla tekemättä mitään, antaa ajan kulua ja olla vaatimatta toisiltamme mitään. Melkoinen antikliimaksi oikeastaan kaiken jälkeen. Mitä sitten odotin ja halusin? Että olisimme vannoneet ikuista rakkautta? No ei. Kaikki on liian monimutkaista. Omatkin tunteeni ovat ristiriitaiset. Minua ahdisti ajatus yhteen palaamisesta. Tuntui kuin olisin ollut loukussa tai kuin siipeni olisi katkaistu. Siitä huolimatta tämä päätös olla palaamatta yhteen heitti minut takaisin kärsimään eroamisen tuskaa, tosin pienoiskoossa. Mutta kieltäydyn enää olemasta onneton. En aio vaivata päätäni sillä, mitä olisi voinut olla tai mitä voisi olla. Peruutin jo sovitun tapaamisen Jarkon kanssa, koska otimme Anun kanssa äkkilähdön perjantaiksi. Viikko merta ja aurinkoa ja hauskanpitoa ja unohdusta ja rakkain ystäväni. Tulevaisuudessa on niin paljon odotettavaa: ylioppilasjuhlat, pääsykokeet, ristiäiset (serkkuni T. pyysi minua kummiksi toiselle kaksospojistaa

Ei elämä onneksi ole pelkkää parisuhdekriiseilyä. Muutakin on meneillään, isojakin asioita ja jopa elämänvalintoja. Pitkin talvea kypsyttelin ajatusta kauppakorkeakoulusta, ja sinne päätin myös lopulta hakea. Opiskelussa viehättää suuntautumisvaihtoehtojen paljous: juridiikkaa, kieliä, matematiikkaa, sosiologiaa, markkinointia, laskentaa. Hankimme pääsykoekirjat yhteiseksi kahden lukiokaverin kanssa ja vaihdamme kirjoja viikon välein. Tällä hetkellä pöytäni kulmalla lepää Yrityksen taloushallinto tänään, ja viime viikolla viehätyin kansantaloustieteestä. Vaikka olisin voinut hakea kotikaupunkiin, niin ensisijaiseksi valinnakseni päätyi kuitenkin toinen kaupunki. Siellä on perinteikäs koulu, ja minulla on aina ollut paikkakunnasta positiivinen mielikuva. Mitään siteitä kyseiseen kaupunkiin ei ole: olen käynyt siellä kerran 12-vuotiaana, ja se sijaitsee aivan toisella puolella Suomea. Kotikaupungissa opiskeleminen ja asuminen olisi sekä halvempaa että monin tavoin helpompaa, ja