Mansikkapelloilla, ikuisesti

Ajoimme Sannan ja Tiinan kanssa muutaman kymmenen kilometrin päähän rantaan, joka oli aivan uskomattoman upea. Hiekkaranta oli pitkä ja kullanvaalea, täynnä dyynejä. Järvenselkä avautui horisonttiin asti, jossa taivaansininen kohtasi järvensinisen. Olisi voinut  uskoa olevansa aavalla merenrannalla. Pystytimme telttaa ja päädyimme heti juttusille vieressä leiriytyvän porukan kanssa. Teemu telttaili parinsadan metrin päässä isossa seurueessa. Hän huomasi minut, ja heilautti kättään ystävällisen huolettomasti. Katseeni pyrki etsiytymään häneen kuin magneetin vetämänä ja hymyilimme toisillemme. Vihjailua, viipyilevän vetovoiman jännittyminen välillämme. Sitten - en tiedä. Joimme ehkä liikaa - viiniä, tarjottuja bissejä, naukkuja ties kenen pulloista - ja tapahtumat veivät mukanaan. Kaikki oli vähän unenomaista: tuntemattomia, epämääräisiä porukoita, joiden nuotioille istuimme hetkeksi tai pidemmiksi ajoiksi nauramaan, puhumaan ja tutustumaan. Uusia ihmisiä, joihin erkanimme j...

Minulla on kaksi miesjuttua meneillään. Toinen on kepeä ja herttainen kuin kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Ja toinen on syvä ja raskas kuin lumen alta paljastuva musta maa. Lomailin vähän aikaa Kotikaupungissa, jossa kävin serkkujeni kanssa klubeilemassa. Yhtenä iltana tanssilattialla yksi tuttu poika lukiosta hymyili minulle erittäin nätisti. Muistan hyvin kyseisen pojan. Hän oli kanssani samoilla matikan ja fysiikan kursseilla ja seurusteli silloin yhden lukiokaverini kanssa.  He olivat sellainen kuvankaunis high school sweethearts -pariskunta. Tyttö oli taiteellinen ja syvällinen ja poika sydäntäsärkevän hurmaava. Myöhemmin illalla tämä Tomi tuli pöytäämme istumaan ja ehdimme jutella hetkisen, ennen kuin paikalle tuli liuta muita tuttuja lukion matikkapoikia. Keskustelu muuttui yleiseksi. Tomi pyysi minua vielä tanssimaan, ja valomerkin jälkeen jämähdimme juttelemaan, kunnes tarjoilijat hätistelivät meidät ulos. Olimme menossa samaan suuntaan, joten kävelimme y...

Olen ollut Kotikaupungissa juhlimassa serkkuni Sannan 18-vuotissynttäreitä. Alkuillasta pidimme etkoja Tiinan luona hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Myöhemmin baarissa tapasin yllättäen vanhan ystäväni Timpan, jonka kanssa olen aina tullut erittäin hyvin juttuun. Timppahan on Tuomaksen parhaita ystäviä, ja molemmat olivat samalla tavalla hunningolla yläkouluvuosinaan. Nyt Timppa on AUK:ssa, ja hänestä on tullut varsinainen upseeri ja herrasmies. Hän kertoi aikoneensa tulla sinä iltana yökerhoon Tuomaksen kanssa "vanhoja aikoja muistelemaan", mutta että Tuomaksella ei ollut ollut rahaa. Olin hyvin hämilläni tästä puheenaiheesta, ja vaikka olisin halunnut, en pystynyt kysymään Tuomaksen tarkempia kuulumisia. Sillä pojalla on täysi oikeus vihata minua sen jälkeen, miten häntä kohtelin. Ilta jatkui. Yksi jääkiekkoilija liimautui kintereilleni. Annoin hänelle tilaisuuden, koska hän oli kertakaikkisen söpö näöltään - valitettavasti kuitenkin tylsä jutuiltaan. Oikeas...

Kesälavalla on paljon tuttuja, Tiinan ja Sannan ystäviä, omia rippileirikavereitani ja uuden kesätyönantajani poika. Kävelemme välillä rantaan ja välillä lavalle, juttelemme ihmisten kanssa, nautimme valoisasta, leppeästä illasta. Yhtäkkiä Jami kaappaa minua käsivarresta ja huomauttaa minun luvanneen hänelle tanssin. Se on totta, joten kohautan nauraen olkapäitäni ja seuraan häntä sisälle tanssilavalle. Jami osoittautuukin erinomaiseksi tanssijaksi; hän on päättäväinen, intuitiivinen - minä vain olen vietävänä, jopa my left footinkin unohtaen. Tanssimme valssia, humppaa, jenkkaa - savunhajuiset hiukseni lentävät pääni ympärillä, kun hän pyörittelee minua. Minä vain nauran ääneen, koska on niin yksinkertaisesti hauskaa. Viatonta hauskanpitoa, rytmin, musiikin, nuoruuden ja yöttömän yön tähden. Kun tanssimme tangoa kadonneina hetkeen, uponneina musiikin kiihkeyteen, hän pyöräyttää minut terävään käännökseen, yhtäkkiä katseemme kohtaavat ja hetken - hetken. Myöhemmin yöllä palaamm...

Jarkko ei päässyt lomille, ja minua odotti kaupunkijuhannus. Tiina ja Sanna pelastivat minut mukaansa Tiinan uudella, herttaisella pikku-Fabialla. Ajelimme uimaan leirikeskukseen, jossa Tiina on kesätöissä ja joka on lyhyen matkan päässä kesälavasta. Pukeuduimme päärakennuksella. Istuin sängyn laidalla pesemässä hampaita, kun käytävältä alkoi kuulua viheltelyä. Kohta ovesta kurkisti hymyilevä, pitkätukkainen poika. Huoleton hymy vaihtui ällistykseen, kun hän huomasi minut. Tervehdin muina miehenä hammasharja suussani. Onneksi Tiina kolisteli juuri silloin paikalle katkaisemaan häkeltyneen hiljaisuuden ja esittelemään meidät. Poika oli Jami, yksi leirikeskuksen ohjaajista, joka oli jäänyt paikalle juhlimaan juhannusta.  Loput ohjaajista pelasivat futista rakennuksen takana kentällä. Mekin siirryimme kentän laidalle katselemaan peliä. Aurinko lämmitti hennosti olkapäitäni, jotka uutukainen off-shoulder-paitani paljasti. Jalassani oli sievät sandaalit ja ohuet hippihousu...

Serkkuni Sanna on yksi parhaita ystäviäni. Olen viettänyt hänen luonaan vuosien mittaan lukuisia kesä- ja hiihtolomia, ja yhteiset, perinteiset juhannukset alkavat olla jo legendaarisia. Näin kouluaikaan näemme harvoin, mutta onneksi meillä on yhteinen duunipaikka: myymme läheisellä raviradalla ohjelmalehtisiä ja istumapaikkalippuja. Sanna on hevostyttö ja tulee harrastuksen vuoksi; asiakaspalvelu ei niinkään ole hänen juttunsa. Asiakkaat ovat enimmäkseen maalaismiehiä, jotka ovat oppineet sellaisille tavoille, että hamuavat kiireissään ohjelmalehden käteensä ja iskevät eurot pöytään sanomatta sanaakaan. Tämä käytöstapojen puute ärsyttää, vaikka kuinka olisi pelijännitystä ilmassa. Omalla työvuorollamme järjestämmekin piruuttaamme myyntipöydän niin, että ohjelmalehdet ovat kaukaisimmassa nurkassa. Ukkojen on siis pakko hieman avata suutaan lehtistään pyytääkseen. Mutta siiten kun nelonen on saatua pelattua, jännitys laukeaa. Ravimiehet muuttuvat oikein leppoisiksi ja mukaviksi j...

Menimme Sannan ja Tiinan kanssa paikalliselle kesälavalle. Siellä oli paljon serkkujeni tuttavia, ja kiertelimme ympäriinsä jutellen ihmisten kanssa. Sannan rippileirirakkaus oli soittamassa, ja seurailimme häntä. Yksi poika kiinnitti minun huomioni, sellainen viileän tyylikäs, vaalea nuorimies. Siellä pikkupaikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, ja pian saimmekin kuulla Anssin tyttöystävän siskolta, että kyseinen poika oli kesämökkiläisiä ja oli ihastunut Sannaan.  Mikä pettymys. Sanna ei innostunut ajatuksesta yhtään, koska hänellä oli silmiä vain Veikolle. Poika hymyili välillä valloittavasti Sannalle, joka vastasi ylimielisillä mulkaisuilla. Ihailen Sannan itseriittoisuutta, hänellä kun ei ole minkäänlaista miellyttämisen pakkoa. Joskus ennen puoltayötä linnoittauduimme soittajien takahuoneen oven eteen odottamaan Veikkoa. Sannan ihailija tunkeutui väkijoukon halki määrätietoisesti luoksemme, ja sanoi minulle: ”Lähetsä tanssimaan?”  Siis minulle. Sanna ja minä va...

Jostain kumman syystä kuvittelin, että olisi aika itsestäänselvää ja luontevaa viettää juhannusta poikaystäväni kanssa. Niinpä kysyin Jarkolta, että mitä tekisimme juhannuksena. Hän ilmoitti ykskantaan aikovansa lähteä Toiseen kaupunkiin. Olin hetken hiljaa ja sulattelin uutista. Sitten ehdotin, että voisin tulla mukaan. Jarkko  kieltäytyi . Siirsin puhelimen korvalta kasvojeni eteen ja tuijotin sitä epäuskoisesti. Sormeni lähestyi punaisen luurin kuvaketta kuin hidastetussa filmissä - naps - ja katkaisin puhelun. Se oli vihaa. Vihaa. Ei surua, ei hylkäämisen pelkoa, ei edes ikävää. Puhdasta vihaa. Tämä äkillinen, kiihkeä tunne oli kuin roihu, valaistus. Lopultakin katson tosiasioita silmiin. Ei meille ole enää mitään toivoa. Minä soitin samantien Sannalle, ja sovimme juhannukseksi menot. Tehköön Jarkko mitä ikinä haluaa - juhannuksena ja koko loppuelämänsä.

Vietän perinteiseen tapaan hiihtolomaa serkkujeni luona maalla. Hiihtämään ei ole päässyt, koska ladut hupenevat päivien lämmetessä. Ilmassa tuoksuu ihanasti keväälle, leudoille länsituulille, sulavalle lumelle - ja jollekin määrittelemättömän jännittävälle ja lupaavalle. Sanna on minua kaksi vuotta nuorempi ja Tiina kaksi vuotta vanhempi. Molemmat sisarukset ovat hyvin erilaisia, mutta tulen kummankin kanssa hyvin toimeen. Olen aina halunnut oman siskon - siskoa ei ole, mutta onneksi on rakkaita serkkuja. Sanna on tulinen ja äkkipikainen, hurmaavan persoonallinen ja itsenäinen sielu. Tiinalla taas on jalat maassa ja lämmin sydän. Tiina asuu ja opiskelee itse asiassa jo kaupungissa, mutta tuli maalle hiihtolomaa viettämään hänkin. Anssi-serkkuni näyttää hätkähdyttävästi nuorelta Tom Cruiselta, ja taisin olla häneen pienenä vähän ihastunutkin. Olemme paistaneet lettuja ja pelanneet korttia. Yöllä valvomme pikkutunneille. Iltapäivisin serkkujeni perhe linnoittautuu katsomaan hii...

Perjantaina, juhannusaattona, Sanna ja minä menimme kaupungille Anssin kyydissä. Oli kauhean kuuma. Kävelimme kaupungilla, mutta oli ihan liian kuuma ostaa mitään... Joten lähdimme Myllysaareen uimaan. Otimme aurinkoa kallioilla ja kävimme uimalaitoksella uimassa. , Iltapäivällä teimme heinää. Se ei ole niin romanttista kuin Suomi-filminsä katsonut voisi kuvitella. Vaan aika hikistä hommaa. Ne heinät ovat sitä paitsi tosi teräviä, ja raapivat ihoa. Ei houkuttelisi yhtään se Niskavuoren tyyliin heinissä kieriskely.   Illalla mentiin lavalle. Näin siellä viime juhannuksen ihastukseni. Tiina ja Sanna yllyttivät minua hakemaan häntä tanssimaan. Lopulta myönnyin, ja Tiina ja Sanna hävisivät kahden kundin kanssa ties minne. Poika väitti, ettei osannut tanssia - eikä kyllä osannutkaan. Se oli vähän niin kuin kiusallista meille kaikille!  Ihmettelin mielessäni, että tosiaanko viime vuonna olin tykännyt tästä tyypistä. I stuskelimme pihalla, eikä ollut oikein puhumista....