Ilman juhannusheilaa

IMG_0757.jpg

Jostain kumman syystä kuvittelin, että olisi aika itsestäänselvää ja luontevaa viettää juhannusta poikaystäväni kanssa. Niinpä kysyin Jarkolta, että mitä tekisimme juhannuksena. Hän ilmoitti ykskantaan aikovansa lähteä Toiseen kaupunkiin. Olin hetken hiljaa ja sulattelin uutista. Sitten ehdotin, että voisin tulla mukaan. Jarkko kieltäytyi. Siirsin puhelimen korvalta kasvojeni eteen ja tuijotin sitä epäuskoisesti. Sormeni lähestyi punaisen luurin kuvaketta kuin hidastetussa filmissä - naps - ja katkaisin puhelun.

Se oli vihaa. Vihaa. Ei surua, ei hylkäämisen pelkoa, ei edes ikävää. Puhdasta vihaa. Tämä äkillinen, kiihkeä tunne oli kuin roihu, valaistus. Lopultakin katson tosiasioita silmiin. Ei meille ole enää mitään toivoa.

Minä soitin samantien Sannalle, ja sovimme juhannukseksi menot. Tehköön Jarkko mitä ikinä haluaa - juhannuksena ja koko loppuelämänsä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eroottinen päiväuni

Kun paras ystävä ghostaa

Kuinka paljon silloin rakastit minua, kun petit?

Kiitos ja näkemiin

Kriisin jälkeen

Siedätyshoitoa häpeään

Muuri välillämme

Tuskinpa soitan takaisin.