Rakasteltu - raadeltu
Matkustan Jarkon luo Itäiseen Kaupunkiin kylmänkirkkaana lokakuisena päivänä. Minulla on oudon vahva muistikuva hetkestä juuri ennen kuin tapaamme: Jarkko seisoo asemarakennuksen vieressä kädet tummansinisen villakangastakin taskussa. Minä harppaan junanrappuset alas, reppu toisella olalla, jalassani Veljen vanhat, kuluneet farkut, joihin olen näinä päivinä kovin ihastunut, hiukset lentäen äkillisessä, talvenkylmässä tuulenpuuskassa. Kun näemme toisemme, heilautamme kättä yhtä aikaa. Jarkon luona istumme lattialla kahvikupit kädessä. Näytän hänelle kuvia, joita valokuvausta harrastava S. on ottanut minusta kesällä ja jotka hän on teettänyt kuviksi asti. Jarkko selaa kuvia ja menee hiljaiseksi. En tiedä, mikä on vialla ja tunnen oloni epävarmaksi. Rakastelemme koko illan, yöllä, aamulla. "Vittu, minä rakastan rakastella sua", hän huutaa. Aamulla Jarkko lähtee luennolle. Juon kahvia ja luen paikallisia ilmaisjakelulehtiä. Hetken mielijohteesta avaan vaatekaapin ove...