Joka yö kuin Tuhkimo

Koko viikko tuntuu nyt kuin unelta. Ensimmäinen ilta: matkaväsymys, parveke jonne istahdimme yöpuvuissa, musta yö ja lempeä lämmin tuulahdus, vuori jota kiersivät vanhan linnoituksen muurit ja kultaiset valot, jostain kantautunut musiikki ja muezzinin rukoskutsu, meren suolainen tuoksu.

Kehitimme päivärutiinin. Menimme aamupäivisin rannalle, levitimme kaislamatot kuumalle hiekalle ja torkuimme auringossa, uimme vielä viileässä, mutta kirkkaanturkoosissa meressä ja palasimme makaamaan aurinkoon. Alkuiltapäivästä palasimme hotellille aina samaa reittiä, ohi taksiaseman, puistojen ja pienten ruokakauppojen. Ostimme matkalla leipää ja suuria meheviä, auringossa kypsyneitä tomaatteja lounaaksi. Iltapäivät kiersimme basaareja ja kauppoja, alkuun vieraita kauppoja. Loppuviikosta meillä oli jo tuttuja tervehdittävänä useissa kaupoissa.

Ja illat, yöt... Joka yö lähdimme juhliin kuin Tuhkimot, aina uudessa mekossa, silmäluomilla tähtipölyn kimallus. Joka yö monta prinssiä, joista valita, kaikilla silmissään sama nälkäinen halu. Me olimme kauniita, viileitä ja kevytmielisiä kuin päiväperhoset, pidimme hauskaa, nauroimme, tanssimme yöt läpeensä ja tutustuimme niihin pelimiesprinsseihin sen verran kuin huvitti. Anu vietti aikaa monena iltana saman miehen kanssa, joka tunnusti rehellisesti: "Muistan sinut, koska sinä olet tämän kesän ensimmäinen tyttö." Minulla oli yksi kohtaaminen, josta haluaisin uskoa, että se oli aito. Kahdeksantoistavuotias, suloinen, kiltti Adem: piknik öisellä merenrannalla, pari olutta ja pitkiä suudelmia aaltojen särkyessä kohisten rantahiekkaan.  Korvaani kuiskattu: "When will you come back, sweet Niina?" Minä vain hymyilin, koska tiesin, etten tulisi koskaan ja että tämä kaikki olisi ajassa kuin ohilentävä välähdys ja hän veisi rannalle vielä sata kesätyttöä minun jälkeeni. 

Eilen takaisin Suomessa. Ajoimme halki maan myöhäisessä junassa, poikki ja väsyneinä, nostimme jalat penkille, väliin nuokuimme ja väliin katselimme hiljaisina ulos ikkunasta ohi vieriviä maisemia. Mustia kuusikkojen silhuetteja, kynnettyjä peltoja, koivuja kuin impressionistisia ilmestyksiä hennossa viherryksessään, kalpean vaaleanpunaisia järvenselkiä illan hiipuvassa valossa.

Kesä siis alkoi sillä aikaa kun olimme poissa.