Suudelma kuin satumaan tango

Olemme bileiden jatkoilla. Virtaamme hälisevänä, iloisena joukkona sisälle yökerhoon. Huomaan aivan ensimmäiseksi Teemun, Juhon, Sonjan ja Millan, jotka istua möllöttävät yhtenä ryhmänä portaikossa. Milla on hengästyttävän sensuelli, tummine hiuksineen ja valtavine, kahvipavun värisine silmineen. En kestäisi katsoakaan Teemua, joka silti vetää minua puoleensa kuin tiheä musta aukko. Jota raivostuttavasti haluan edelleen kuin jäävettä helteessä. Kunnostaudun olemalla muka näkemättä heitä. Ystäväni vilkuttavat ja yrittävät herättää huomioni, mihin vastaan ryntäämällä heidän ohitseen ohimennen nyökytellen, kättä heilauttaen ja etäisesti hymyillen. Meidän nelikkomme on siis hajonnut ja uusi on muodostunut - ja aamen sille. Mutta en hitossa aio mennä viidenneksi pyöräksi.

Yö päättyy aika hassusti: raahaamme Riinan kanssa Tiinan luo pari kundia. Heistä toinen on S.; joka on ollut minuun uskollisesti ihastunut koko lukion ajan. Avaamme vielä yhden viinipullon, istumme parvekkeen lattialla, keskustelemme ja kikattelemme. Riina jää Tiinan luo yöksi uuden tuttavansa kanssa. S. puolestaan on autolla ja lupaa viedä minut kotiin. Pysähdymme kuitenkin ensin rantaan ja kävelemme laiturille, johon matalat mainingit hajoavat pehmeästi liplattaen. Persikanhehkuinen, autereinen aurinko nousee Saimaan yllä. Helpottava tuulenpuhallus yön helteisyydessä tarttuu mekkoni helmaan; avaan nutturani ja ravistan hiukset selkääni. Nojaamme kaiteeseen, lokit kaartavat järven yli ja niiden huudoissa kaikuu outo, viiltävä kaipaus. S:n silmät muistuttavat yhä edelleen surullisen koiranpennun silmiä. Hän laskee kätensä vyötärölleni melkein varoen, kuin koskisi haihtuvaa saippuakuplaa. Hän rohkaistuu ja kumartuu lähemmäs. Annan hetken viedä mennessään; annan hänen suudella. Tiedän myöhemmin joutuvani selittämään, ettei suudelma tarkoita, että nyt seurustelisimme. Mutta se ikävä keskustelu tulee myöhemmin: nyt on nyt. Hauras, viaton, lohdullinen hetki - hetki kuin satumaan tango: hellät kädet ympärilläni, suvitaivaan korkeus pääni päällä, kaukaisuuteen asti aukeava järvenselkä, suloinen suistuminen unohdukseen.