Väärin pelattu

Olimme tanssimassa, ja tällä kertaa pelasin väärin. Teemu tanssi koko illan yhden ylimielisen näköisen blondin kanssa, ja minä otin sen tosissani. Anna sanoi: "Älä siitä välitä, se on Teemun tyyli. Sillä on kolkytkahdeksan ihanaa tyttöä, mut ne on kaikki vaan sen kavereita. Mie juttelin just sen kanssa, ja se sano, että ne vaan änkee sen seuraan. Se on ujo. Mee puhumaan sen kanssa." En mennyt. Minua riivasi mustasukkaisuus ja lapsellinen pettymys.

Tiina lähti kotiin kahdelta, Anu kolmelta ja minä jäin vielä puoleksi tunniksi pyöriskelemään levottomana. Mutta mitään muuta ei enää tapahtunut. Kun ajoin kotiin pyörällä, minua harmitti niin, että kuumat kyyneleet pyrkivät kihoamaan silmiini. Sitten kokosin itseni, ryhdistäydyin ja olin taas kylmäverinen peluri.

Anna viittasi kerran leikillään tähän Teemun ja Juhon juttuun pelinä. Tietyllä tavalla orastava suhde todella muistuttaa taktiikkapeliä: siihen liittyy tarkkaan harkittuja etenemisiä ja vetäytymisiä, kortteja joita pelataan ja joita pidetään, riskejä, voittoja ja häviöitä. Tärkeintä on pokerinaama: Naura kirkkaasti, kun harmittaa. Vaikuta viileän ja kevyen välinpitämättömältä, kun olet kiihkeän kiinnostunut. Ja älä ota tosissasi ylimielisen näköisiä blondeja - tai älä ainakaan missään tapauksessa näytä ottavasi.