Proseccoa, turisteja ja tiiviitä katseita

Lauantaina pukeuduin valkoiseen, hihattomaan, kellohelmaiseen mekkoon ja sidoin hiukset raskaalle, espanjalaiselle nutturalle niskaani. Joimme Tiinan kanssa proseccoa ja päädyimme terassien kautta yökerhoon. Olin aivan villi, tanssin ekstaasissa, silmät kiinni ja räjähtelin nauramaan. Enkä välittänyt mistään. En nähnyt Millaa. Teemu ja Juho olivat paikalla ja taisivat olla selvin päin. Juho naureskeli minulle hyväntahtoisen huvittuneena, mutta Teemu loi minuun tiiviitä, hymyttömiä katseita.

Menin Tiinalle yöksi, ja kun meidän piti nousta torille herneenmyyntiin aamukahdeksalta, olimme kuin kaksi vihamielistä sitruunaa. Silmät valuivat kitkerää vettä ja aivastutti, eikä olisi huvittanut puhua kenenkään kanssa, ei ainakaan ennen puoltapäivää. Mutta mehän skarppasimme ja ei aikaakaan, kun hymyilimme myyntitiskimme takana raikkaina ja pirteinä. Oli kaunis, aurinkoinen, vilkas päivä, ja tori vilisi tuttuja ja turisteja. Venäläiset kävivät ottamassa kanssaan selfieitä matkamuistoksi.

Illalla olemme suunnitelleet menevämme Tiinan mökille saunomaan ja rauhoittumaan. Vaihteeksi.