sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Yhden miehen nainen

harakankello.jpg

Sosiaalinen herkkyyteni ulottuu tavattoman pienelle alueelle. Maailmaani mahtuu perheeni ja muutamia tärkeitä ystäviä ja ihmisiä. Laajempi tuttavapiiri muuttuu minulle helposti sumeaksi massaksi: en jaksa tarkkailla ulkopuolisia ihmisiä ja heidän suhteitaan. No, esimerkiksi Teemu. Olen taatusti nähnyt hänet monesti, koska meillä on yhteisiä ystäviä. Anna väittää, että olen jutellutkin Teemun kanssa, ja että hän on joskus ollut minusta kiinnostunut. Tiinakin tunnisti välittömästi Teemun ulkonäöltä ja muisti hänen seurustelleen "jonkun balleriinan" kanssa. Itse en rehellisesti sanoen pysty herättämään kahta viikkoa vanhempia muistikuvia koko pojasta. En voi edes väittää, että silloin kaksi viikkoa sitten hän olisi näyttänyt etäisestikään tutulta.

Mistä tämä johtuu? Kun olemme aikaisemmin olleet kasvokkain, Teemu ei ole lävistänyt sumua minun ja maailman välissä. Todennäköisesti olen vielä seurustellut Jarkon kanssa - ja minä taidan olla yhden miehen nainen luonnostaan, ei pakotetusta uskollisuudesta.

Tässä on luonteeni ristiriita. Flirttailen mielelläni, leikin. Nautin katseista ja halusta, jota herätän. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sydämeni kanssa. Kun joku sitoo tunteitani, sokeudun kaikille muille. Viime päivinä olen hymyillyt, jutellut ja tanssinut niin monen pojan kanssa enkä kuitenkaan muista kasvoja ja nimiä. Vain Teemun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ja näkemiin

  Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen.  Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alu...