Ihastus, ilonpito ja vapaus

Elämä maistuu niin makealle, etten pysty edes nukkumaan pois univelkojani. Silmät sulkiessani täytyn ajatuksista, jotka saavat sydämeni hakkaamaan vauhkosti, ja minun on noustava ja pyrähdettävä touhuamaan jotakin.

Eilen lähdimme Annan kanssa käymään satamassa ja tapasimme sattumalta Millan ja Roosan. Mahdolliset hennot ajatukset koti-illasta unohtuivat. Ihmisiä ei ollut tällä kertaa tukahduttavan paljon, vaan tanssilattialla oli väljää. 60-lukulaishenkinen bändi kävi soittamassa letkeää rockia herkullisissa nörttikampauksissa, ja loppuillasta DJ jymisytti bassoa. Roosan ja Millan kanssa on niin hauskaa tanssia: he ovat niin väsymättömiä, eläytyviä, iloisia ja kauniita päästessään kiinni rytmiin. Meille käy aina niin, ettemme voi lopettaa. Nauramme hengästyneinä, jäseniä miltei pakottaa uupumuksesta, ihon pinnalla pisaroi kimmeltävä kerros hikeä. Mutta miten kävellä lattialta pois, kun musiikki jyrää ylitse?

Teemu ja Juho tulivat myös sinä iltana. Juho näytti vaisulta, ja hänen silmänsä seurasivat Annaa, joka puolestaan oli yliriehakas. En tiedä tarkkaan, mitä heidän välillään kytee. Mitä se sitten onkin, se lataa ilmaan ukkosta. En soisi Juhon kärsivän, mutta mitäpä minä sille voisin; tunteita ei voi pakottaa. Kyllä Anna siitä pojasta välittää, mutta ei halua seurustella, ellei ole vakavissaan. Juttelimme näistä asioista yhtenä päivänä rannalla, ja tiedän, että hän on kyllästynyt "kolmen kuukauden seurustelusessioihin". Ja sitä paitsi hänellä on opiskelukaupungissaan meneillään yksi outo ja kipeä juttu.

Teemusta taas en ota selvää. Hän kyllä katselee minua, ilta toisensa jälkeen. Mutten halua tulkita katseita niin kauan, kuin sanojakin on olemassa. Eikä meidän välillämme ole vaihdettu kuin kaverillisia sellaisia. Yhtä vähän kyselen itseltäni, mitä Teemusta ajattelen. Olen lopulta tyytyväinen tähän, miten asiat ovat: ihastukseen ja ilonpitoon ja vapauteen. En halua suistua vakavuuksiin.