Entinen poikaystävä, mahdollinen poikaystävä ja mutkia matkassa

On harmaa aamu, juon hiljakseen kahvia ja koetan herätä. Pikkusisko oli luonani kyläilemässä tällä viikolla ja lähti asemalle isän kyydissä hetki sitten. Pyöräilimme satamaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, josta Pikkusisko etsi puun, johon muisti kiivenneensä piirtämään kuvataidekoulussa käydessään. Pikkusisko tuli myös mukaani myymään torille herneitä. Olimme myös joka päivä rannalla ja uimassa, koska on todella ollut vähän liian kuuma tehdä mitään muuta.

Minun ei tarvinnut ponnistella keskustellessani Pikkusiskon kanssa Jarkosta, mikä hieman yllätti itseänikin. Huomasin, etten ollut kuukauteen kertaakaan edes ajatellut häntä. Ja nyt kun hän puhui Jarkosta, tuntui kuin kyse olisi nimenomaan ollutkin vain ystäväni veljestä. Minulle Jarkko on nyt muukalainen, ja se tuntuu oikealta.

Eilen olimme Sonjan, Millan ja Roosan kanssa klubilla. Milla flirttaili koko illan sumeilematta Teemun kanssa. Myöhään illalla Milla uskoutui minulle naistenvessassa: "Roosa (joka oli jo lähtenyt kotiin) ei oikein ymmärrä tätä Sonjan, miun, Juhon ja Teemun 'juttua'. Sen mielestä mie oon luotu Aleksia varten enkä sais ikinä ajatellakaan ketään muuta."

WTF? Mitä juttua?

Se oli kuin hyinen vesisuihku uneliaalle, auringonlämpöiselle iholle. Tunnen oloni niin sekavaksi tänä aamuna. Jos Milla, satumaisen kaunis Milla, haluaa Teemun, niin mitä minulla on siihen sanomista? Toisaalta haluan lyödä hanskat tiskiin ja perääntyä ylpeyteni ja ystäväni säilyttäen. Toisaalta en haluaisi antaa kaksin käsin pois jotain, mikä on tuonut elämääni niin paljon iloa. Haluanko Teemun sitten itse? En tahtoisi edelleenkään päättää. Oikeasti tahtoisin pitää hänet mahdollisuutenani, lupauksenani, salaisena ilonani.