Sademetsän yö
Yökerho on tupaten täynnä. Basso jymisee niin, että seinät tärähtelevät. Ilma on kuuma ja tihkuu kosteutta kuin sademetsä. Anna, Milla, Susan, Sonja ja minä pompimme tanssilattialla ja nauramme, pyyhimme kosteita suortuvia hiestyneeltä otsalta. Tasaisin väliajoin pakenemme terassille, pulpahdamme kuin kalat vedenpinnalle haukkomaan henkeä kesäyön vaaleaan vilpoisuuteen. Joskus alkuillasta näen Tuomaksen keskellä väkijoukkoa. Sydänalassani tuntuu tuttu pamaus, ja hetken suonissani virtaa värisevää surumieltä veren asemesta. Sitten huomaan Teemun, ja ilo nousee sisältäni aaltona ja jää pilkehtimään kimaltavina pisaroina silmiini ja huulilleni.
Viimeisten hitaitten alkaessa tuntuu kuin ilta olisi vasta alkanut. Yritän poistua Annan kanssa takanurkkaan, mutta se on aivan mahdotonta. Ihmismassa muodostaa huojuvan, joustavan tulpan käytävälle, emmekä mahdu eteen päin. Pysähdymme siis tanssilattian reunamille ja Teemu, joka ei niin ikään ole päässyt ruuhkan läpi, liittyy seuraamme. Anna häviää tanssimaan jonkun kanssa. Minä ja Teemu jäämme nojailemaan seinään kahden ja höpöttelemme jotain. Pudistelen päätäni tanssiinhakijoille kerran, toisen, kolmannen ja neljännen kerran, kunnes Teemu sanoo: "Lähetsä tanssimaan. Ei sulta kyllä uskalla kysyä, sä oot antanu jo niin monet pakit."
Lähden tietysti. Se on illan viimeinen kappale ja heti kun musiikki lakkaa, ryntäämme ulos. Istumme vierekkäin ikkunalaudalla ja kätemme ovat vierekkäin, mutta eivät kosketa. Odotamme Annaa ja Juhoa, katselemme ulos virtaavia ihmisiä, jotka näyttävät oudoilta aamun rehellisessä, kalvakkaassa valossa.
En tiedä... Minä nautin Teemusta ja meidän aavistelevasta, keimailevasta pelistämmekin, jota vielä pari päivää sitten pidin niin julmana. Nyt se tuntuu taas kepeältä ja suloiselta, keijukaisten tanssilta helisevissä kissankelloissa. Olen pakahtumaisillani, täynnä muotoutumatonta innostusta, onnellisuutta. Haluaisin heittäytyä tuoksuvaan ruohoon ja suudella maata, halata koivunrunkoja ja ruusupensaita, ynistä mielihyvästä kun aurinko hyväilee ihoani.
Tämä päivä on niin KAUNIS, kunpa se ei ikinä päättyisi.
Kommentit
Lähetä kommentti