Treffit Abin ja Aleksis Kiven kanssa

Luin eilen Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Meillä oli tänään kirjaan liittyvä laaja essee-tentti. Minulla on ollut syksyn mittaan jännittävämpiä kirjoja, joita olen lukenut omaksi huvikseni ja lisäksi opiskeleminen päälle. Siitä syystä Aleksis jäi viimeiseen iltaan. Keitin siis eilen ison pannullisen hyvää kahvia, majoittauduin säkkituoliini ja luin kirjan kertaistumalta.

Näin varmaan yölläkin unta Juhanista, Simeonista ja Eerosta, palavista saunoista, mylvivästä härkälaumasta, pakkasöistä. Aamulla kun menin kouluun tuntui kuin en olisi ollut ihan tällä planeetalla. Tentti meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen stressi laukesi, ja meillä Anun kanssa oli jotenkin ihan älyttömän iloinen päivä. Nauroimme kaikki välitunnit ja kävimme ihan ylikierroksilla. Ja kaiken hauskuuden päälle ihastukseni kohde, Abi-poika, heitteli minuun koko päivän ihania katseita. Paitsi viimeisellä välitunnilla en enää nähnyt häntä missään. Ehdin jo pettyneenä ajatella, että näen hänet seuraavan kerran vasta maanantaina. Mutta yhtäkkiä hän tuli ulos pihan puoleisesta ovesta, pysähtyi portaille ja haravoi katseellaan ylitse koko koulunpihan.  Sitten hän lähti kävelemään suuntaamme, ja minä aivan häkellyin ja aloin hämmennyksissäni selittää jotain Anulle.

Yhtäkkiä joku - hän - kosketti olkapäätäni. Käännyin ympäri. Hän seisoi vieressäni ja hymyili. "Onko sulla mitään huomisiltana? Lähtisitkö mun kanssa elokuviin?"

Nyt en tiedä, miten päin olisin. Hermostuttaa, mutta ihanasti! En voi olla paikallani. Enkä lakata hymyilemästä. Olen täynnä muotoutumatonta, kihisevää energiaa - taidan lähteä tästä juoksulenkille ja saatan vaikka laulaa mennessäni koko matkan!