Seikkailuja, mieluisa flirttailu ja epämieluisa lähentely

Jos eilen oli ihastuttava päivä, niin tänään oli raju ja tapahtumarikas. Nukumme Veljen kanssa samassa huoneessa. Veli kävelee unissaan. Hän herätti minut yöllä kaksi kertaa, ja halusi vaihtaa sänkyä. Aamulla hän ei muistanut yöllisistä puuhistaan mitään...

Antti suuttui matkaoppaiden info-tilaisuudessa, koska ei halunnut lähteä retkelle kyläjuhlille. En kyllä minäkään, se on niin TURISTIMAISTA. Lähdimme kahdestaan kaupungille, ja karistimme porukat kannoiltamme. Vaelsimme pitkin ja poikin. Talot olivat kalkittuja ja kadut hyvin kapeita. Palmut reunustivat katuja, ja kissoja pyöri jaloissa, samoin koiria. Kreikkalaiset ovat ihania, vilkkaita ja ystävällisiä. Paluumatkalla hotelliin rantatiellä löysimme tieltä kaksi täyttä tupakka-askia, jotka viskasimme pusikkoon. 

Kävimme uimassa Ellin rannassa. Oli tosi kuuma, ja olen rakastunut mereen - se on jotain käsittämätöntä, mystistä. ( Ei kyllä maistu hyvältä. )

Näin kyllä tänään Hänen Täydellisyytensäkin kerran, hotellin terassilla, juuri ennen kuin menimme syömään. Hän oli aivan yhtä komea kuin eilenkin. Olin kauhean kiusaantunut ja tyytyväinen hänen tavastaan katsella minua: se oli niin ilmeetön ja arvaamaton ja vetovoimainen katse. En uskaltanut oikein vastata siihen. Mutta kun lähdimme, heilautin hiuksiani ja helmojani, ja heitin häneen katseen ja hymyilimme toisillemme täsmälleen samanlaista hymyä. 

Illalla saimme luvan lähteä seikkailemaan Veljen kanssa. Haimme aamupäivällä pensaaseen heittämämme tupakat, ostimme sytkärin ja menimme rantakiville polttamaan. En minä edes osaa polttaa, enkä halua opetellakaan, mutta jotenkin se kuului nyt asiaan. Pian siihen ilmestyi mies, joka tuli kanssamme juttelemaan englanniksi. Aluksi hän tuntui mukavalta, tarjosi kunnollista tupakkaa. Mutta yhtäkkiä hän kosketti säärtäni ja yritti nostaa minua vyötäisistä korkeammalle istumaan. Hermostuin. Pian mies sanoi suutaan muikistaen, että minulla on kaunis vartalo, ja sitten hän alkoi silittää reittäni. Sanoin nopeasti: "Please!" ja hän vastasi samalla sanalla - ja mikä ilme hänellä oli! Työnsin hänen kätensä pois hameeni alta, ja lähdimme Antin kanssa juoksemaan. 

Hotellin aulassa kiva vastaanottovirkailija ihmetteli, kuinka minä saan kulkea yksin ilman isän turvaa. Ehkä syystäkin aikaisempien tapahtumien valossa. No, sanoin, että olihan Veli turvanani, mutta se tuntui olevan hyvä vitsi. Juttelimme vielä huoneessa Veljen kanssa päivän tapahtumista. 

...olen taas aivan poikki, että moi!