Synkkä Salaisuus
Minulla on synkkä salaisuus, joka koskee ensi kesää. Anu ja minä aiomme lähteä etelään heinäkuun lopulla, kahdestaan. Suunnitelma sai alkunsa pari päivää sitten kotimatkalla. Olimme olleet kaupungilla, meillä oli eka kertaa kevättakit yllä ja tennarit jalassa. Aurinko paistoi, ja pyörätie oli kuiva. Tietysti puhuimme kesästä - me puhumme usein kesästä. Koulukaverimme ovat lähdössä elokuussa Kreikkaan, ja haaveilimme, miten ihanaa olisi päästä etelään ja varsinkin tyttöporukassa. Hetken ajoimme hiljaa kumpikin unelmiinsa vajonneina. Saimaan selkä näytti siltä kuin se sulaisi jään alta hetkenä minä hyvänsä. Lokit huusivat ja leuto kevättuuli hulmutti hiuksia. Anu katsoi minuun ja sanoi "Mitä jos lähdettäis?"
Anun kanssa kaikki käy niin nopeasti. Samana iltana puhuimme molemmat vanhemmillemme, jotka näyttivät varovaista vihreää valoa. Seuraavana iltana roikuimme matkatoimistojen sivuilla. Matkabudjetti ja -puvustokin on jo melkein suunniteltu.
Jarkko on Toisessa kaupungissa, enkä tiedä, miten aion kertoa hänelle tästä. Minulla on kaksi teoriaa, miten siinä käy:
1. Hän loukkaantuu ja sanoo: "Entäs meidän lomasuunnitelmat?"
2. Hän kohauttaa olkiaan ja sanoo: "Ok, eihän me varmaan enää nähdäkään silloin".
Kommentit
Lähetä kommentti