En pääse pakoon

-
Minulla on jalka poikki, enkä voi juosta niitä pakoon.
Minä en voi muuta kuin kääntää musiikin täysille, niin etten kuule -
Kaksi, kaksi, kaksi vuotta, niin pääsen IKUISESTI POIS TÄÄLTÄ!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos ja näkemiin

-
Kuva
  Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen.  Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alustalla. Ensimmäinen postaukseni kertoi ysiluokan päättäjäisistä, ja sitä seurasi monta matkapäiväkirjan sivua ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani Rodokselle. En kirjoittanut oikein mitään saaresta, vaan riemullisesta lepatuksestani lapsuuden ja naiseuden välillä. Olin ihastunut samassa hotellissa asuvaan aikuiseen mieheen ja kirjoitin tarkasti ylös kaikki vaihtamamme katseet. Kyläjuhlissa kreikkalaispoika talutti minut kulman taakse, avasi paitani napit ja työnsi kielensä suuhuni. Hänen kaverinsa seurasivat tapahtumia jostain piilosta, ja sitten isäni ryntäsi paikalle vihaisena.  Kirjoitin blogissa paljon ensirakkaudestani. Miten rakastuin vain kuudentoista ikäisenä? Näin: Vakavissani, vereslihalla, ilman sarkasmia ja kompromisseja, täysin mustavalkoisesti, hieman huumorintajuttomasti, yltiöromanttisesti, rajattomasti - kaikki oli ääretö...
Read more »

Never been kissed

-
Olimme eilen siellä kyläjuhlissa. Siellä olikin ihan kivaa. Istuimme ulkona pitkissä pöydissä, söimme grillattua lihaa ja katselimme tanssiesityksiä. Siellä oli tarjolla punaviiniä, jota minäkin kävin hakemassa vähän salaa. Sitten yleisökin meni mukaan tanssimaan piirissä. Yksi kreikkalainen poika pyysi minua tanssimaan kanssaan, ja suostuin tietysti. Musiikki soi niin äänekkäästi, etten kuullut, mitä hän jutteli. Menimme yhdessä istumaan, mutta keskustelusta ei edelleenkään oikein tullut mitään; hän ei puhunut kovin hyvää englantia. Sitten poika nousi, tarttui minua kädestä ja veti minut mukaansa. Kävelimme rakennuksen taakse hämärään puutarhaan.  Minua jännitti ja ujostutti. Poika seisoi hyvin lähellä, hänen kätensä vaelsivat pitkin vartaloani, sitten hän suuteli minua. Hänen kielensä oli yhtäkkiä suussani, ja minä olin lähinnä järkyttynyt. Se oli suloista ja kamalaa samalla kertaa.  Sitten tapahtui monta asiaa yhdellä kertaa. Kuulin hihittelyä: tajusin, että pojan ...
Read more »

Ei rakkaustarina, vaan kierre.

-
Kuva
Kävin tänään psykologilla. En ollut etukäteen suunnitellut, mitä sanoisin. Epäverbaalinen kun olen, niin aluksi oli vaikea avautua. Osaan kyllä nimetä ongelmani ja se on tämä: Jarkon ja minun suhde on jo kauan kiertänyt hyvin epätervettä ympyrää. Suhteemme on kierre, jonka vaiheita emme osaa kumpikaan katkaista. Eroamme, palaamme yhteen, eroamme ja palaamme yhteen. Edes tämä viimeinen ero ei ole aito, terve ero, vaan kierteen vaihe. Jarkko on alkanut metsästää minua jälleen. Vastoin omaa sydäntäni ja tervettä järkeäni tunnen sairasta houkutusta antautua saalistettavaksi. Erot ja yhteenpaluut ovat niin täynnä elämääsuurempia tunteita, että ne ovat meille jo kuin huumetta, dopamiinikoukkuja. Rakennamme tätä draamaa, jotta voimme tuntea elävämme. Koska olemme jo riippuvaisia draamasta. Ensimmäinen askel oli siis todeta ja myöntää tämä: Kyseessä ei ole rakkaustarina. Kyseessä on kierre, joka pitää oppia katkaisemaan. Toinen askel oli hakea apua.  Nyt minulla on hyvä olo ja tunne, että ...
Read more »