Liikenneonnettomuudessa

Nyt minä sen sitten tein. Jäin auton alle.

Eilen ajoimme Anun kanssa kouluun kirkkaassa aamuauringossa ja juttelimme jotain. Ajoimme alikulkutunnelin läpi, kaarroimme tielle - ja se auto oli yhtäkkiä siinä. Lensin kai kuperkeikan, koska näin sinisen taivaan kierivän ylitseni kuin hidastetussa filmissä. Ehdin ajatella, että tämä ei voi olla totta.

Seuraavaksi olin tienpenkalla ja tunsin, miten jalkaan sattui. Ympärilläni parveili ihmisiä: Anun ja Raisan kasvot häälyivät yläpuolellani, S. seisoi vähän taaempana kasvot lähestulkoon harmaina, yksi fysiikankurssin poika näytti minulle hyväntuulisen kiinnostuneena autosta irronnutta sivupeiliä ja vieraita aikuisia. Autoa ajanut nuori mies istui takanani ja silitti selkääni aivan hätääntyneenä.

Näiden havaintojen jälkeen - sekunteja, puoli minuuttia? - olin jo rauhallinen ja vastailin kysymyksiin olevani kunnossa. Joku oli soittanut ambulanssin, ja minut vietiin ensiapuun. Ensihoitaja, nuori mies söi purkkaa rennosti, millä oli oudon rauhoittava vaikutus. Röntgenissä selvisi, että vasen pohjeluuli oli murtunut. "Se on sitten kipsin paikka", hoitajat sanoivat. Jäin vähäksi aikaa yksin, ja minua alkoi itkettää itsesäälistä ja kivustakin.

Iskä tuli sairaalaan ja oli vakava ja turvallinen, mutta vapisi vieläkin. Anu oli soittanut hänelle töihin ja sanonut ensimmäiseksi: "Niina jäi auton alle", ja oli vasta sitten muistanut kertoa, ettei minulla ole hätää.

Jalkaani ei laitettukaan kipsiä, vaan liimaside. Iskä vei minut autolla kotiin. Nukuin hetken, äiti soitti. Puolen päivän aikaan Anu tuli käymään käsi siteessä. Minun pyöräni oli törmännyt Anuun, ja hän oli lentänyt tienpenkalle. Kun poliisit ja ambulanssi olivat menneet, Anu hän oli joutunut yksin hoitamaan itsensä ensiapuun, jossa hänenkin vammansa oli hoideltu. Joku oli kertonut, että minä olin kirurgisella osastolla, ja Anu oli saanut itkukohtauksen.

Säälimme toisiamme pari tuntia ja käytimme iltapäivän menemällä elokuviin.

Tänään en mennyt kouluun, vaan olen köpitellyt kyynärsauvoilla sisällä ja katsellut kaunista kevätpäivää ikkunan takaa.