We were on a break
Jarkko sanoi haluavansa lukea blogiani: mitä olen kirjoittanut hänestä ja meistä. Mutta eihän tässä ole sellaista rakkaustarinan juonta, kuin hän ehkä kuvittelee. Enhän minä edes kirjoita Jarkosta, vaan itsestäni: mitä minä tunnen ja ajattelen, ilman häntä ja hänen kanssaan. Ei tässä ole meitä, meidän tarinaa - ei sellaisessa muodossa, jossa hän sen tunnistaisi. Blogissa on jokunen hetkemme, jokunen tunnelmanpalanen. Se mitä meillä on, koko historiamme, kaikki mitä olemme toinen toisellemme, rakkaus, tuska - ei sitä voi vangita kirjoitettuun sanaan. Se on olemassa vain meidän sydämissämme.
Niin paljon jää kirjoittamatta. Olenko kirjoittanut siitä syksystä, kun tapasimme? Kuinka pimeitä, lämpimiä ja sateisia yöt olivat sinä lokakuuna ja kuinka päihdyksiin tulin suudelmistamme? Olenko kirjoittanut, miten hän katsoo minua silmiin kun rakastelemme ylhäällä parvellani? Että nukumme kaikki jäsenet yhteen kietoutuneina?
En koskaan kertonut Jarkolle viime juhannuksesta. Ero oli silloin ollut ilmassa pitkään. Hän jäädytti minua ulos elämästään itsepintaisen hitaasti mutta vakaasti: ei soittanut, jätti tulematta ja jos tavattiin, hän oli viileä ja poissaoleva. Minä pelkäsin, odotin, toivoin ja kärsin. Sitten hän ilmoitti minulle kylmästi, ettei halua viettää juhannusta yhdessä. Otin sen niin, että tämä on nyt tässä. Sinä juhannusiltana lähdin ihan vieraan pojan matkaan.
En minä sitä kadu. Siinä hetkessä se poika antoi minulle, mitä tarvitsin. Suloista unohdusta, hengästyttävää huvitusta, muiston joka hymyilyttää. Todisteen siitä, että minäkin olin ihminen: en joku riippuapina, jota kukaan ei halua eikä aseta ykkössijalle. Sitä nimittäin olen eniten pelännyt lyhyen elämäni aikana: etten ole kukaan enkä mikään. Että olen vain joku jolla ei ole väliä, joku joka helposti unohdetaan. Mutta jos Jarkko lukisi sen päivityksen, niin se satuttaisi häntä - olimme me silloin eronneet tai emme. Minua hirvittää ajatella hänen silmiään järkyttymässä näillä sivuilla, jotka paljastavat haavani. Olen paljon ehjempi hänen kanssaan ja todellisempi.
Mitä meillä on ollut, on puhdasta, suurta ja aitoa huolimatta näistä kirjoituksistani.
Kommentit
Lähetä kommentti