Apua

Varasin ajan psykologille. Se päätös oli helppo tehdä yöllisten painajaisten jälkeen. Olen käynyt läpi erokriisejä ilman apua ennenkin, mutta ilmeisesti huonolla menestyksellä, koska päädyn aina uudestaan samaan suohon. Haluaisin tällä kertaa käsitellä tunteitani siten, että eläisin ne, ymmärtäisin ne ja lopuksi hautaisin ne ja pääsisin jatkamaan elämääni. 

Toinen syy on se, että tuntuu suunnattoman helpottavalta jo ajatella tunnustavani, etten jaksa. Blogini lukijoita saattaa yllättää, että läheiseni pitävät minua vahvana. Näytän blogissa epävarman, särkyvän ja herkän puolen itsestäni. Läheiseni näkevät toki silloin tällöin heikkouden hetkiäni, mutta minulla on tapana kantaa taakkani yksin, hymyillä urheasti ja olla sinnikäs. Mutta nyt tarvitsen apua. 

Olen miettinyt, miksi olen tällä kertaa näin rikkinäinen ja hajalla. Oli kiistatta julmaa, ettei Jarkko kertonut päätöksestään jättää minut saman tien, kun tapasimme. Ettei hän sanonut mitään, vaan rakasteli minua koko yön kuin viimeistä kertaa. Siltikään vaikeinta siinä sotkussa ei ollut pettäminen eikä edes valehteleminen. Vaikeinta oli todeta, että Jarkko ei ottanut minuun yhteyttä selittääkseen, pyytääkseen anteeksi tai edes kuullakseen, että olin yhä elossa. Olisin luullut, että hän olisi huolestunut - jos ei sitten rakastamansa naisen, niin ystävän tai edes lähimmäisen puolesta. 

Mutta minun on ollut vain pakko niellä, että loppujen lopuksi hän välitti minusta niin vähän.