Että mitähän vittua?



En vastaa enää puhelimeen, paitsi kun Maria tai vanhempani soittavat. Puhelimen piristessä jatkan lukemista, syömistä tai mitä sitten teenkin. Parina viime viikkona olen antanut numeroni neljälle pojalle, jotka olivat kaikki mukavia, fiksuja ja hyvännäköisiä. Mutta en vain kestä ajatusta heidän kanssaan puhumisesta. 

Minulla on alkuviikosta melko paljon luentoja. Koulussa tunnen olevani normaali ihminen, jolla on elämä. Tapaan siellä niitä harvoja kavereita, joita vielä tunnen Opiskelukaupungissa: graduryhmäni tyttöjä, Tommia ja Miikaa. 

Kotona on vaikeampaa. Törmäilen jatkuvasti ikäviin, ei-toivottuihin muistutuksiin Jarkosta. Kun avaan laatikon, siellä on valokuva tai jokin muu esine. Tuo tulitikkuaskikin tässä pöydällä, jonka ääressä kirjoitan: siihen on raapustettu lyijykynällä "13.09" - junan saapumisaika Toisesta Kaupungista toukokuussa 2017. Ensimmäinen yhteenpaluu ensimmäisen eron jälkeen. Pöytäliina on joululahja häneltä. Maljakko: viinikarahvi, jonka joimme vuosi sitten festareilla. Me olemme rakastelleetkin tällä helvetin pöydällä. 

Haluan vain unohtaa ja tuhota sillat takanani. Ehkä minun pitäisi tehdä jotain repäisevää ja symbolista: polttaa ja repiä kaikki, mikä muistuttaa Jarkosta. Leikata tukkani. Jotain. 

Että sen viimeisen viikonlopunkin piti olla pelkkää petosta. Se oli olevinaan niin hieno juhla: kaikki ne kampaajalla käynnit, lainatut korut, viini ja kynttilät, ruusut, kolmannen kerroksen naistenhuone, jossa rakastelimme. Ja Jarkko oli kirjoittanut päiväkirjaansa olevansa mustasukkainen siitä hoidostaan, joka oli viettänyt viikonloppua jonkun miehen kanssa: 

"mutta olinhan minäkin Niinan kanssa."

Voi JEESUS sentään. Tuo lyhyt, typerä lause onnistuu loukkaamaan minua niin syvästi ja niin monella tasolla. Noilla muutamilla sanoilla hän alentaa minut pelkäksi vähäpätöiseksi ajankuluksi, toiseksi naiseksi, nahkeaksi koston välikappaleeksi siinä toisessa, ontossa suhteessa. 

Eikö meillä ollut kuitenkin historia, yhteinen nuoruus, ensirakkaus? 

"mutta olinhan minäkin Niinan kanssa." .....Mitä, aktuaalista vittua?!!

Ja minä rakastin häntä; minä näin hänessä niin paljon rakastamisen arvoista... Tuntuu kuin kyseessä olisi kaksi eri miestä, kaksi täysin erilaista miestä. Tai sitten en koskaan todella tuntenut häntä. 

Miksi? Miksi? Miksi? Jos tällä kaikella on jokin tarkoitus, kertoisiko joku ystävällisesti minullekin?

Kommentit