Harmillinen episodi

Vappu. Periaatteessa oli ihan hauskaa, mutta. Minua vaivasi koko illan sietämätön, lepattava, leijaileva jännitys, kun odotin tapaavani Harrin. Vietimme alkuillan Annan kanssa Sonjan ja Susanin opiskelijabileissä. Kun sitten tapasin Harrin myöhemmin kaupungilla, niin kaikki meni kuin nuotin vierestä. Joskus on sellainen flow, että kaikki sujuu, onnistuu, innostuu, tuntee olevansa rento ja kaunis ja sanovansa oikeat asiat. Mutta nyt tapahtuikin juuri päinvastoin: epäröin sanojani, olin ujo ja vetäytyvä, tunsin olevani ylipukeutunut ja jäykkä. 

Viikonloppuna juttelimme puhelimessa, ja Harri palautti lempeästi minut ja ihastuneet unelmani päiväjärjestykseen. Hän puhui vastaansanomattoman hellästi ja hienovaraisesti, mutta silti minusta oli sen puhelun jälkeen jäljellä vain rauniot. En tiedä mikä meni vikaan ja miksi. Ehkä se oli sitten se ikäeromme, ehkä hän lopulta piti minua vain pentuna. Emme edes ehtineet tutustua kunnolla: ei hän vielä tiennyt minusta tarpeeksi tehdäkseen johtopäätöksiä.

En ollut vielä ehtinyt sitoa tunteitani häneen mitenkään, mutta pidin hänestä. Hänessä oli jotain sellaista, mihin olisin voinut ajan kanssa rakastua aivan oikeasti ja toden teolla.

Harmillinen episodi. 

Ja mitä Jarkkoon tulee... en edes jaksa mennä siihen hemmetin sotkuun tänä iltana.