Henkilökohtainen. Iholla. Rakkauden kauneudesta ja kipeydestä. Perhe-elämästä, jota varjostaa isän alkoholismi. Opiskelusta, harrastuksista, ystävistä, unelmista, peloista, iloista ja suruista. Päiväkirjaa pitää runotyttö ja drama queen.
Kompastus
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Jarkko haluaa minut takaisin kokeiltuaan sitä toista tyttöä muutaman viikon ajan.
Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alustalla. Ensimmäinen postaukseni kertoi ysiluokan päättäjäisistä, ja sitä seurasi monta matkapäiväkirjan sivua ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani Rodokselle. En kirjoittanut oikein mitään saaresta, vaan riemullisesta lepatuksestani lapsuuden ja naiseuden välillä. Olin ihastunut samassa hotellissa asuvaan aikuiseen mieheen ja kirjoitin tarkasti ylös kaikki vaihtamamme katseet. Kyläjuhlissa kreikkalaispoika talutti minut kulman taakse, avasi paitani napit ja työnsi kielensä suuhuni. Hänen kaverinsa seurasivat tapahtumia jostain piilosta, ja sitten isäni ryntäsi paikalle vihaisena. Kirjoitin blogissa paljon ensirakkaudestani. Miten rakastuin vain kuudentoista ikäisenä? Näin: Vakavissani, vereslihalla, ilman sarkasmia ja kompromisseja, täysin mustavalkoisesti, hieman huumorintajuttomasti, yltiöromanttisesti, rajattomasti - kaikki oli ääretö...
Paras ystäväni Anna kirjoitti minulle viimeksi helmikuussa ja silloinkin vain menevänsä käymään Kotikaupunkiin. Olin itse juuri silloin kotona Veljen vanhojentansseissa, enkä lukenut hänen meiliään ennen kuin palattuani. Anna tiesi kyllä minun olinpaikkani. Ihmettelin, miksei hän voinut soittaa, kun kerran olimme samassa kaupungissa. Sen jälkeen olen kirjoittanut pari kertaa. Lähetin jopa viestin, jossa kerroin olevani huolissani, kun hänestä ei kuulu mitään. Sitten viime viikolla Kotikaupungissa törmäsin Annan äitiin ja vaihdoimme pari sanaa turvavälin päästä. Hän jutteli Annan ja tämän poikaystävän uudesta asunnosta olettaen, että minä olisin ollut kartalla. Anna on siis muuttanut keväällä yhteen poikaystävänsä kanssa. En kehdannut sanoa, etten edes ollut tiennyt. En tiedä. Ehkä onnellisuus vaikuttaa häneen näin: hän unohtaa entiset ystävänsä tai ei vain onneltaan ehdi ajatella heitä. Minusta tuntuu pahemmalta kuin kaikki Jarkon pettämiset yhte...
Heräsimme Jarkon kanssa kahdestaan yhdessä. Äiti, isä ja veli olivat lähteneet Helsinkiin sukulaisia tapaamaan kesäloman aluksi. Joimme aamukahvia terassilla, istuin hänen sylissään, odotimme että silmät aukeaisivat. Pyöräilimme aamupäivällä kaupunkiin, söimme torilla ja tapasimme pari Jarkon kaveria. Illaksi olin luvannut lähteä Tiinan seurassa hänen lapsuudenystävänsä syntymäpäiville. Tiina tuli hakemaan minut Anssin autolla. Juhlissa oli hauska tunnelma, hyvää ruokaa, iloisia nuoria. Istuimme Tiinan entisten koulukaverien pöydässä ja suunnittelimme jo jatkoja kaupungille. Jossain vaiheessa vilkaisin puhelintani, jossa oli monta viestiä Jarkolta: "Tule tänne heti. Jos rakastat minua, tuut heti. Sinä oot tappanu mut." Jarkko ei ensin vastannut puhelimeen. Sitten kun hän vastasi, hän kuulosti todella oudolta ja sekavalta ja toisteli vaatimustaan, että minun pitää tulla kotiin. Polveni tuntuivat yhtäkkiä huterilta, ja minulle tuli äkkiä oikea, fyysinen paha olo....
Kommentit
Lähetä kommentti