Totuutta ja tehtävää

Aatonaattona pidimme pikkujouluja Millan, Annan, Susanin ja Sonjan kanssa. Istuimme Millan huoneen lattialla, pyöritimme pulloa ja leikimme totuutta ja tehtävää. "Niina, onks siulla ollut yhden illan juttuja?" kysyi Anna minulta kun valitsin totuuden. "No, kyllä sie tiedät miun juhannusheilan", sanoin hämääntyneenä. Anna hymyili jännästi, tavalla joka jätti tuhat tulkintaa ilmaan. Varmaan hänen elämänsä on villimpää ja hohdokkaampaa kuin minun ikinä. Hän on minulle ainainen mysteeri, vaikka yhä on rakkain ystäväni. Ja sitten kun tytöt kysyivät, vastasin olkiani kohauttaen: "Kai mie oon taas Jarkon kanssa, mutta ei siitä kyllä mitään tuu." Myöhään yöllä menimme tanssimaan, ja tanssimme tähtikirkkaaseen aamuyöhön asti - oi, toinen toistaan kauniimmat ystäväni.

Eilen Janna piti kotonaan glögikutsut, joissa oli koolla kymmenisen lukioaikaista kaveria. Teimme pizzaa ja pelasimme lautapelejä, Pictionaryä ja Aliasta. Oli lämmin, herttainen tunnelma, paljon naurua ja kuulumisten vaihtelua, ja silti jotenkin haikeaa. Kaikki tuntuivat tavallaan niin muuttuneilta ja eteen päin menneiltä, vaikka olivatkin samoja ihmisiä. Vain harvat ovat jääneet Kotikaupunkiin, ja kaikilla on uudet kuviot.

Joululoma on ollut niin rentouttava ja ihana, kuin ikinä olisin voinut toivoa. Täällä on lunta, ja sitä on sadellut jopa lisää. Kävin hiihtämässäkin yhtenä iltapäivänä lumisessa metsässä, nopeasti hiipuvassa sinisessä hämärässä. Iltaisin käymme kävelyillä Annan kanssa, pitkin hiljaisia, valkeita katuja ja tähyämme bingoja kerrostalojen ikkunarivien joulukyntteliköistä, niin kuin joka joulu. Olen nukkunut Kissin kanssa päiväunia pitkinä, hämärinä iltapäivinä ja pitänyt Veljen kanssa öisiä sarja-maratoneja (Stranger Things, Vikings). Lomailua kaikesta - opiskelusta ja arjen ongelmista, ja ennen muuta Jarkosta ja koko siitä sotkusta.