En enää kuvittele liikoja muista miehistä tai vapaudesta.

Jarkon kanssa on hyvä olla. Olen rauhallinen. Minun ei tarvitse valita sanojani eikä teeskennellä. Osaan elää ja olla yhdessä, ja se tuntuu luonnolliselta ja oikealta. En pelkää nojata häneen, kun siltä tuntuu, mutta tiedän voivani myös seisoa omilla jaloillani.

Rakastan hänen ilmeitään. Hänen hymynsä on täynnä lämpöä. Hänen silmissään on tietty haastava, terävä pilkahdus juuri ennen kuin hän sanoo jotain pilailevaa tai sarkastista. Kun hän innostuu, hänen äänensä on riehakkaan kova. Kun hän on vakavissaan, hänen äänensä mataloituu. Rakastan sitä, miten hän nukkuu minussa aivan kiinni, kaikki jäsenet ympärilleni kietoutuneina. Kun rakastelemme, hän ei ehdi riisua sukkiaan - ja rakastan sitäkin. Työnnän isovarpaani sukansuun sisään, riisun sukat varpaillani, ja minua naurattaa.

Voisin jatkaa loputtomasti. 

En enää kuvittele liikoja muista miehistä tai vapaudesta. Niistä olen saanut tietää kaiken, mitä haluankin. Olen aina tiennyt rakastavani Jarkkoa. Mutta nyt myös arvostan sitä, mitä hän on ja millaista on olla yhdessä.