Mansikkapelloilla, ikuisesti

Helteiset päivät ja kuumat yöt seuraavat toinen toistaan, laiskoina, latautuneina. Ilmassa väreilee utua, joka siilaa värit pehmeän, unelmoivan pastellisiksi. Jopa taivaanrannassa viipyvät pilvenpallerot näyttävät lempeänsinertäviltä eivätkä kovan kirkkaanvalkoisilta. Anna on taas Kotikaupungissa. Vapaapäivät kesätöistäni kuluvat rennosti kuumalla rannalla, ja kun illan viileys viimein saapuu kuin pelastuksena, suuntaan kaupungin päättymättömiin, jokaöisiin juhliin. Tilanne Millan ja Sonjan kanssa on hämmentävä, jännitteinen. He kulkevat nyt Teemun ja Juhon kanssa tiiviinä nelikkona, aivan kuin minä ja Anna pari viikkoa sitten. Anna ja minä emme kuitenkaan missään vaiheessa seurustelleet poikien kanssa, emmekä ikinä sanoneet Sonjalle ja Millalle olevamme heistä kiinnostuneita. Joten meillä ei ole aihetta olla loukkaantununeita. Emmekä kyllä tunnekaan, että kaverit olisivat jotenkin astuneet varpaillemme. Mutta ehkä he itse ajattelevat niin? En tiedä. Pääasiassa pyrimme välttel...

Olemme bileiden jatkoilla. Virtaamme hälisevänä, iloisena joukkona sisälle yökerhoon. Huomaan aivan ensimmäiseksi Teemun, Juhon, Sonjan ja Millan, jotka istua möllöttävät yhtenä ryhmänä portaikossa. Milla on hengästyttävän sensuelli, tummine hiuksineen ja valtavine, kahvipavun värisine silmineen. En kestäisi katsoakaan Teemua, joka silti vetää minua puoleensa kuin tiheä musta aukko. Jota raivostuttavasti haluan edelleen kuin jäävettä helteessä. Kunnostaudun olemalla muka näkemättä heitä. Ystäväni vilkuttavat ja yrittävät herättää huomioni, mihin vastaan ryntäämällä heidän ohitseen ohimennen nyökytellen, kättä heilauttaen ja etäisesti hymyillen. Meidän nelikkomme on siis hajonnut ja uusi on muodostunut - ja aamen sille. Mutta en hitossa aio mennä viidenneksi pyöräksi. Yö päättyy aika hassusti: raahaamme Riinan kanssa Tiinan luo pari kundia. Heistä toinen on S.; joka on ollut minuun uskollisesti ihastunut koko lukion ajan. Avaamme vielä yhden viinipullon, istumme parvekkeen latt...

Lauantaina pukeuduin valkoiseen, hihattomaan, kellohelmaiseen mekkoon ja sidoin hiukset raskaalle, espanjalaiselle nutturalle niskaani. Joimme Tiinan kanssa proseccoa ja päädyimme terassien kautta yökerhoon. Olin aivan villi, tanssin ekstaasissa, silmät kiinni ja räjähtelin nauramaan. Enkä välittänyt mistään. En nähnyt Millaa. Teemu ja Juho olivat paikalla ja taisivat olla selvin päin. Juho naureskeli minulle hyväntahtoisen huvittuneena, mutta Teemu loi minuun tiiviitä, hymyttömiä katseita. Menin Tiinalle yöksi, ja kun meidän piti nousta torille herneenmyyntiin aamukahdeksalta, olimme kuin kaksi vihamielistä sitruunaa. Silmät valuivat kitkerää vettä ja aivastutti, eikä olisi huvittanut puhua kenenkään kanssa, ei ainakaan ennen puoltapäivää. Mutta mehän skarppasimme ja ei aikaakaan, kun hymyilimme myyntitiskimme takana raikkaina ja pirteinä. Oli kaunis, aurinkoinen, vilkas päivä, ja tori vilisi tuttuja ja turisteja. Venäläiset kävivät ottamassa kanssaan selfieitä matkamuistoksi...

On harmaa aamu, juon hiljakseen kahvia ja koetan herätä. Pikkusisko oli luonani kyläilemässä tällä viikolla ja lähti asemalle isän kyydissä hetki sitten. Pyöräilimme satamaan ja kävelimme vanhassa kaupungissa, josta Pikkusisko etsi puun, johon muisti kiivenneensä piirtämään kuvataidekoulussa käydessään. Pikkusisko tuli myös mukaani myymään torille herneitä. Olimme myös joka päivä rannalla ja uimassa, koska on todella ollut vähän liian kuuma tehdä mitään muuta. Minun ei tarvinnut ponnistella keskustellessani Pikkusiskon kanssa Jarkosta, mikä hieman yllätti itseänikin. Huomasin, etten ollut kuukauteen kertaakaan edes ajatellut häntä. Ja nyt kun hän puhui Jarkosta, tuntui kuin kyse olisi nimenomaan ollutkin vain ystäväni veljestä. Minulle Jarkko on nyt muukalainen, ja se tuntuu oikealta. Eilen olimme Sonjan, Millan ja Roosan kanssa klubilla. Milla flirttaili koko illan sumeilematta Teemun kanssa. Myöhään illalla Milla uskoutui minulle naistenvessassa: "Roosa ( joka oli jo ...

Voi levottomuutta! Yritimme viettää muutaman koti-illan. En kestänyt olla yksin ja paikoillani hetkeäkään. Toissapäivänä iltapäivä venyi kuin makunsa menettänyt purukumi; lopulta sain äidin suostuteltua lähtemään kyläilemään tätini luo. Edes jotain tekemistä. Eilen luin kesätenttiin koko päivän ja lähestulkoon hypin seinille. Kun Anna soitti illalla kahdeksalta ja sanoi, ettei kestäisi enää ja aneli minua baariin, äiti uhkasi tuoda meille molemmille töistä rauhoittavia. Kumma juttu, mutta minkäs teet: vasta kun istuin baaritiskillä paljaat olkapäät musiikin rytmissä keinahdellen, aloin tuntea olevani elossa. Yöuni merkitsee apaattista loikoilua ja maleksimista puolipäivästä alkuiltaan. Elämä eletään yöllä. Enkä ole ainoa. Heinäkuu on saapunut Kotikaupunkiin ja tuonut mukanaan lomailun rennon, eteläisen rytmin. Kaverit, jotka ovat levinneet maailmalle kuin voikukanhahtuvat tuulessa, palaavat Kotikaupunkiin kesällä. Tavataan satamassa, tavataan puistoissa ja diskovalojen alla. J...

Elämä maistuu niin makealle, etten pysty edes nukkumaan pois univelkojani. Silmät sulkiessani täytyn ajatuksista, jotka saavat sydämeni hakkaamaan vauhkosti, ja minun on noustava ja pyrähdettävä touhuamaan jotakin. Eilen lähdimme Annan kanssa käymään satamassa ja tapasimme sattumalta Millan ja Roosan. Mahdolliset hennot ajatukset koti-illasta unohtuivat. Ihmisiä ei ollut tällä kertaa tukahduttavan paljon, vaan tanssilattialla oli väljää. 60-lukulaishenkinen bändi kävi soittamassa letkeää rockia herkullisissa nörttikampauksissa, ja loppuillasta DJ jymisytti bassoa. Roosan ja Millan kanssa on niin hauskaa tanssia: he ovat niin väsymättömiä, eläytyviä, iloisia ja kauniita päästessään kiinni rytmiin. Meille käy aina niin, ettemme voi lopettaa. Nauramme hengästyneinä, jäseniä miltei pakottaa uupumuksesta, ihon pinnalla pisaroi kimmeltävä kerros hikeä. Mutta miten kävellä lattialta pois, kun musiikki jyrää ylitse? Teemu ja Juho tulivat myös sinä iltana. Juho näytti vaisulta, ja ...

Yökerho on tupaten täynnä. Basso jymisee niin, että seinät tärähtelevät. Ilma on kuuma ja tihkuu kosteutta kuin sademetsä. Anna, Milla, Susan, Sonja ja minä pompimme tanssilattialla ja nauramme, pyyhimme kosteita suortuvia hiestyneeltä otsalta. Tasaisin väliajoin pakenemme terassille, pulpahdamme kuin kalat vedenpinnalle haukkomaan henkeä kesäyön vaaleaan vilpoisuuteen. Joskus alkuillasta näen Tuomaksen keskellä väkijoukkoa. Sydänalassani tuntuu tuttu pamaus, ja hetken suonissani virtaa värisevää surumieltä veren asemesta. Sitten huomaan Teemun, ja ilo nousee sisältäni aaltona ja jää pilkehtimään kimaltavina pisaroina silmiini ja huulilleni. Viimeisten hitaitten alkaessa tuntuu kuin ilta olisi vasta alkanut. Yritän poistua Annan kanssa takanurkkaan, mutta se on aivan mahdotonta. Ihmismassa muodostaa huojuvan, joustavan tulpan käytävälle, emmekä mahdu eteen päin. Pysähdymme siis tanssilattian reunamille ja Teemu, joka ei niin ikään ole päässyt ruuhkan läpi, liittyy seuraamme. A...

Sosiaalinen herkkyyteni ulottuu tavattoman pienelle alueelle. Maailmaani mahtuu perheeni ja muutamia tärkeitä ystäviä ja ihmisiä. Laajempi tuttavapiiri muuttuu minulle helposti sumeaksi massaksi: en jaksa tarkkailla ulkopuolisia ihmisiä ja heidän suhteitaan. No, esimerkiksi Teemu. Olen taatusti nähnyt hänet monesti, koska meillä on yhteisiä ystäviä. Anna väittää, että olen jutellutkin Teemun kanssa, ja että hän on joskus ollut minusta kiinnostunut. Tiinakin tunnisti välittömästi Teemun ulkonäöltä ja muisti hänen seurustelleen "jonkun balleriinan" kanssa. Itse en rehellisesti sanoen pysty herättämään kahta viikkoa vanhempia muistikuvia koko pojasta. En voi edes väittää, että silloin kaksi viikkoa sitten hän olisi näyttänyt etäisestikään tutulta. Mistä tämä johtuu? Kun olemme aikaisemmin olleet kasvokkain, Teemu ei ole lävistänyt sumua minun ja maailman välissä. Todennäköisesti olen vielä seurustellut Jarkon kanssa - ja minä taidan olla yhden miehen nainen luonnostaan,...

Päivät ovat kuin kiusaa. Olen jännittynyt, pingoittunut ja kaipaan toimintaa. Yhden päivän olin yksin, ja se sai minut lähes järjiltäni. Parina päivänä olen viettänyt aikaa Annan ja Tiinan kanssa, mutta silti olen rauhaton. Mitä oikein tahdon? Vai ketä? En haluaisi kuluttaa energiaani Teemuun; minusta ei ole kilpailemaan hänestä verenhimoisen naislauman kanssa. En halua kuulua ihailijakollektiiviin. En halua olla vielä yksi "ihana tyttö" lisää, sellainen joita hänellä on joka sormelle ja varpaalle. Se leikki ei sovi minulle. Sillä huolimatta pelistä ja kevytmielisyyden maskista olen sisältä aina niin toivottoman tosissani.

Olimme tanssimassa, ja tällä kertaa pelasin väärin. Teemu tanssi koko illan yhden ylimielisen näköisen blondin kanssa, ja minä otin sen tosissani. Anna sanoi:  "Älä siitä välitä, se on Teemun tyyli. Sillä on kolkytkahdeksan ihanaa tyttöä, mut ne on kaikki vaan sen kavereita. Mie juttelin just sen kanssa, ja se sano, että ne vaan änkee sen seuraan. Se on ujo. Mee puhumaan sen kanssa."  En mennyt. Minua riivasi mustasukkaisuus ja lapsellinen pettymys. Tiina lähti kotiin kahdelta, Anu kolmelta ja minä jäin vielä puoleksi tunniksi pyöriskelemään levottomana. Mutta mitään muuta ei enää tapahtunut. Kun ajoin kotiin pyörällä, minua harmitti niin, että kuumat kyyneleet pyrkivät kihoamaan silmiini. Sitten kokosin itseni, ryhdistäydyin ja olin taas kylmäverinen peluri. Anna viittasi kerran leikillään tähän Teemun ja Juhon juttuun pelinä. Tietyllä tavalla orastava suhde todella muistuttaa taktiikkapeliä: siihen liittyy tarkkaan harkittuja etenemisiä ja vetäytymisiä, korttej...

Meillä on erikoinen nelikko, samalla surkuhupaisa ja uljas joukko: Anna ja minä, Juho ja Teemu. Emme suinkaan seurustele. Mutta hakeudumme, päädymme yhteen ilta toisensa perään. Annalla ja Juholla on takanaan vuosikausien flirttailu. Se alkoi jo lukion ensimmäisenä vuonna, kun Anna vielä seurusteli Ilen, Juhon kaverin kanssa. He ovat joskus satunnaisesti päätyneet sänkyynkin. Pojat ovat yhtä vanhoja ystäviä, yhtä vakiintunut parivaljakko kuin mekin Annan kanssa. Kaikki neljä olemme vapaita, ylpeitä, säikkyjä kahleettomuudestamme. Haluamme toisistamme jotain, mutta emme ihan tiedä mitä. Ehkä vain hauskanpitoa. Jos jotain enemmän, niin kukaan ei ainakaan aio myöntää sitä ensimmäisenä.  Tiistaina flirttailua sataman kattoterassilla. Seuraavana aamuyönä päädyimme jatkoille Juhon asunnolle. Anna ja Juho hävisivät nauraen makuuhuoneseen ja sulkivat oven perässään. Minä jäin Teemun kanssa sohvalle hämärään olohuoneeseen. Keskustelu ehtyi. Hiljaisuus oli täynnä sähkön rätinää, kor...