Hymyni, nenäni, naarmuiset käteni

Minä olen tässä, minä, minunlaisenani.

Minulla on hymyni, nenäni ja naarmuiset käteni,
minulla on kaksi mustaa lettiä ja surulliset silmät.
Ajatukseni ovat omiani:
toiset ovat tyyniä kuin tunturijärvi,
toiset vallattomia 
ja yksi kiertää päätäni kiihkeänä
kuin villieläin häkkiään.
Onni on ystäväni, tuska tuttuni
ja pelko nukkuu vieressäni elämäni kaikkina öinä.
Sydämessäni vaalin 
muistojani, uniani, satujani, rakkaitani.
Maailmani on pieni, mutta oma.

Älä siis tule kertomaan, millainen olen. 
Minun ei tarvitse katsoa kuvajaista peilistä,
jota kätesi pitelee.
Ilmankin itseni tunnen.
Tunnen arvoni, sieluni mittaisen.